Helatorstai “Korotettu Herra”, saarna 10.5.2018 Piippolan kirkossa. Evankeliumi Luuk. 24:46-53

Katse taivaalle

Ylivieskalaisille tuulipuisto Pajukoskesta on tullut varsinainen maamerkki. Suuret tuulimyllyt näkyvät kaikista suunnista lähestyttäessä. Seisoimme kerran yhden myllyn juurella ja yritimme hahmottaa sen valtavia mittasuhteita. Laskimme siivenkärjen pyörimisnopeudeksi yli 200 km/h ja vertasimme myllyä Näsinneulan näkötorniin, joka jää mitoissa kakkoseksi. Lopuksi jouduin toteamaan päivän epistolatekstiin liittyen, että ”mitä te Galilean miehet siinä seisotte ja katselette taivaalle…”. Ihmeteltävää riittää.

Minkä asian äärellä olet itse viimeisimmäksi pysähtynyt ihmettelemään? Mitä olet tähyillyt, mietiskellyt, halannut pääsemättä lopputulokseen?

Uutisten perusteella ihmettelyä on ollut moninaisten asioiden äärellä: miten ihmeessä me pysymme perässä tietoteknologian rajussa kehityksessä – ja miten sen perässä pysyvät lainsäätäjät ja lait? Miten meneillään oleva historian suurin perusturvaamme koskevalle sote- ja maakuntauudistukselle käy? Heikentääkö vai parantaako se toteutuessaan tämän alueen ihmisten mahdollisuuksia saada hoitoa tarvittaessa?

Kirkon piirissä on pysähdytty ihmettelemään kastettujen lasten määrän nopeaa vähenemistä, etenkin suurimmissa kaupungeissa? Yllätys on ollut myös tieto, että suomalaiset uskovat enemmän enkeleiden olemassa oloon kuin siihen, että Jeesus oli Jumalan poika. Tässä muutamia uutisvirrasta ponnahtaneita ihmetyksen aiheita.

Neljä mysteeriä

Mutta ihmeteltävää on riittänyt myös kristinuskon syntyaikoina. Keskiajan teologiassa kuvattiin Jeesuksen elämän sisältäneen neljä mysteeriä, salaisuutta: syntymän, kärsimisen, ylösnousemisen ja taivaaseen astumisen mysteerit. Kaikkiin näihin vaiheisiin sisältyy paljon sellaista, mikä on ollut samalla käänteentekevää, mutta myös kiistanalaista.

Käänteentekeviä nuo mysteerit olivat ensimmäisille opetuslapsille ja heidän lähiyhteisöilleen – kiistanalaisia taas jo aikanaan, ja sitten joka vaiheessa sen jälkeen.

Matteus kertoo, miten Jeesuksen syntymään liittyi äiti Marian ja Joosefin sekä paimenten hämmennys.  Joosefille enkeli sanoi unessa, että ”älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi —. Se mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä”. (Matt. 1:20) Marialle enkeli ilmoitti tulevasta tehtävästä sanomalla, ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.” (Lk. 1:28). Paimenille (Lk. 2:9-10) enkeli sanoi: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle”.

Ylösnousemuksen aamuna Jeesuksen tyhjällä haudalla oli jälleen (valkopukuinen) enkeli neuvomassa ja rohkaisemassa pelästyneitä naisia. ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.”

Ja vielä tänään Luukkaan jatkokertomuksessa, Apostolien teoissa, ilmestyvät valkopukuiset miehet taivaalle tähyävien opetuslasten taakse ja palauttavat heidät ajatuksistaan maan pinnalle sanomalla: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte ja katsotte taivaalle”. (Apt 1:10-11) Vain Jeesuksen kärsimisen ja kuoleman kohdalla ei eivät ihmiset kertoneet enkeleistä.

Kaikissa näissä vaiheissa, syntymässä, ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumisessa, ihmisillä olisi ollut mahdollisuus jäädä ihmettelemään enkelien ilmestymistä ja muuta siihen liittyvää. Mutta tähän suuntaan evankeliumit eivät kuljeta matkalaisia. Pelästyneitä ja hätääntyneitä rauhoitellaan sanomalla, ”älkää pelätkö.” Sen jälkeen heitä ohjataan aivan arkisten kutsumustensa äärelle: Mariaa äidiksi, Josefia isäksi, paimenia tervehtimään vastasyntynyttä, haudalle tulleita naisia viemään viestiä ylösnousemuksesta – ja nyt viimeiseksi opetuslapsia toimimaan Jeesuksen ”todistajina Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”

Mainitut neljä mysteeriä on talletettu myös kristilliseen uskontunnustukseen, joka luetaan jokaisessa jumalanpalveluksessa kaikkialla maailmassa: ”— syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, kuoli ja haudattiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista —astui ylös taivaisiin”. Nämä mysteerit kertovat siitä, millä tavoin Jumala tuli ihmiseksi Kristuksessa. Miten Luoja astuu luomakuntansa keskelle ja käsiin. Tätä mysteeriä, inkarnaatiota, Kristuksen lihaksi tuloa Pyhä Henki on lähetetty kuuluttamaan ja kirkastamaan kaikkialla. Tämä asia on helppo sanoa, mutta vaikea uskoa ja ymmärtää. Kysymys on lopulta salaisuudesta.

Paljon kysymyksiä

Vaikka opetuslapset saivat seurata Jeesuksen elämää aivan kosketusetäisyydeltä, oli heillä ilmeisen suuria vaikeuksia ymmärtää tätä. Opetuslapset ovat joutuivat kysymään: ”Mitä hän tarkoittaa? Miksi hän puhuu vähästä ajasta, ei hänen puhettaan ymmärrä?” (Joh. 16:18).

Myös monilla muilla kysymyksillä he osoittivat ymmärtämättömyyttään ja rajallisuuttaan. He olivat oman uskonnollisen kasvatuksensa, perinteensä ja oppimansa vankeja. Jeesuksen elämässä toteutui asioita, joita heidän oli vaikea sovittaa maailmankuvaansa.

Tätä ymmärtämättömyyttä kaikki nämä enkelien, valkopukuisten miesten, toteamukset rauhoittavat sanomalla: ”Rauha teille, älkää peljätkö”.  Kaiken äänen ja hälinän keskellä paljastuu yksinkertaisia Jumalalta saatuja perusasioita: Joosefille sanotaan, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Marialle kerrotaan, että hän tulee äidiksi.  Naisille haudalla kerrotaan, että menkää sanomaan toisille, Jeesus on noussut kuolleista. Ja taivaalle tähyäville opetuslapsille muistutetaan: ”Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”

Jeesuksen valta, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen merkitsivät sitä, että paikalliselle alueelle rajoittunut elämä, ihmeteot ja opetukset lähtivät leviämään. Jeesus lupasi seuraajilleen: ”te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Apt. 1:8)

Paikallisesta globaaliksi

Me tämän päivän ihmiset, kristityt, emme ole opetuslapsia viisaampia. Meidän ympärillämme tapahtuu päivittäin asioita, jotka saavat ihmisen säikkymään, reagoimaan, pelkäämään. Toisilla elämän hallitsemattomuus näkyy sulkeutumisena ja käpertymisenä. Toisilla se purkautuu ulos voimakkaana puheena, jopa vihana ja raivona. Toiset jäävät tähyämään ihmeiden perään taivaalle, pohtimaan ja spekuloimaan. Joku jää katselemaan tuulimyllyjä, joku toinen käyttämään elämänsä taisteluun niitä vastaan.

Mutta. Tämän päivän tekstit rohkaisevat kristittyä elämään Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen voimasta. Siitä samasta voimasta, joka sai opetuslapset rohkaistumaan ja lähtemään liikkeelle. He lähtivät ilosanoman kuljettajiksi. Kuolema on voitettu, pahan valta on murettu, syntiselle on anteeksiantamus, sokea saa näön, kuolleelle annetaan elämä ja alas painetulle vapautus. (Lk 4:17-18) Ilosanoma merkitsee kunkin kohdalla erilaisia asioita riippuen elämän painoista ja vastuksista.

Ilosanoma kutsuu ja rohkaisee jokaista omalla paikallaan tarttumaan niihin asioihin, jotka on itse kullekin annettu. Maria, Josef, Paimenet ja ”Galilean miehet” palasivat omiin tehtäviinsä. Ja silti se, mihin he keskittyivät, synnytti liikkeen ja aallon. Näin kerran tapahtunut paikallinen liikkeellelähtö liittyy toisiin paikallisiin yhteisöihin. Sanoma leviää koko maailmaan ja ylittää aikojen vyöhykkeitä. Paikallisesta tulee globaali. Kristinusko on kotonaan monessa paikassa. Tämä lupauksen äärellä me olemme tässä tänään. Mekin täällä Piippolassa.

Jaa somessa: