Jos kevään 2017 kirkolliskokouksen pöydälle tulevista asioista pitäisi muodostaa ”sanapilvi”, esiintyisivät siinä melkoisella varmuudella hyvin suurikokoisin kirjaimin sanat: avioliitto, kirkon tulevaisuus, talous ja KIPA. Pienempiä sanoja olisivat Viron kirkko, arkkipiispa, Kirkon nelivuotiskertomus 2012-2015, rippikoulu ja ehtoollinen, kirkon keskushallinto. Ja sitten olisi varmasti paljon muitakin sanoja.

Sanapilven suuret sanat kuvaavat ihmisten kirkolle asettamia odotuksia, toiveita ja kipukohtia. Pienemmät sanat viittaavat arkipäiväisempiin asioihin, hallinnointiin ja käytännön ongelmien ratkaisuyrityksiin. Suurimmiksi sanoiksi ennakolta nousevat ne, joista sekä yhteiskunta että media ovat kiinnostuneita, ja joilla on arvoihin liittyvää symbolista merkitystä. Tällä hetkellä suuria sanoja on ehkä vain yksi: avioliitto. Jos asiaa kysyy pienten seurakuntien talousosastoilta, heidän pilvessään suurin sana saattaisi olla ”KIPA”.

Kirkolliskokousedustajat ovat vaikean tehtävän edessä. He joutuvat käsittelemään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Viisautta ja osaamista tarvitaan. Sitä pitäisi pystyä jakamaan. Hatussa pitäisi olla jäitä – samalla sydän avoinna erilaisille ja uusille näkemyksille.

Kirkko on uskon ja rakkauden yhteisö, joka saa valtuutuksen, voimansa ja tehtävänsä Jumalalta. Silti on selvää, että kirkko elää elämäänsä ajassa ja paikassa. Kirkolliskokous on paljon vartijana etenkin sen suhteen, kuinka se uskaltaa uudistaa kirkkoamme ja uudistua itsekin.

Jaa somessa: