Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat

(Siunauksen signaalit -tulevaisuusselontekoon liittyvä keskustelu)

Meillä on tällä viikolla käsiteltävänä kirkon tulevaisuuden rakennetta koskevaa pohdintaa. Tätä pohdintaa on tehtävä. Tätä työntää työpöydällemme vahvat signaalit, joista lienemme yhtä mieltä: laskevat jäsen- ja talouskäyrät, huonontuvat ennusteet, kirkon jäykät rakenteet. Toimeen on rakennemietinnän osalta tartuttu.

Mikään rakenne ei kuitenkaan tule toimeen itsekseen. Paraskin rakenne on vain kuori. Tästä syystä tulevaisuuden selonteko Siunauksen signaalit -tyyppiset hahmotukset ovat kaiken rakenteellisen puheen rinnalla välttämättömiä. Erittäin tärkeitä.

Jokainen rakenne tarvitsee sisällön. Sitä sen on määrä kantaa, tukea ja kehittää.

Sisällöksi ei tässä kohtaa riitä oletus, että mehän jo tiedämme sisällön, ja että se täytyy vain tuutata uudenlaisissa rakenteissa. On välttämätöntä reformaation hengessä yhä uudelleen etsiä sisältöä, on välttämätöntä sanoittaa sisältöä tuoreesti. On välttämätöntä oppia menneisyyden sokeista pisteistä. On välttämätöntä nähdä ihminen. Ja ihmisen lisäksi myös kaikki elollinen ja eloton luonto.

Ympärillämme on vahvoja signaaleja, muitakin kuin kirkon rakennetta uhkaavia. Huomaammeko niitä?

Vahvoja signaaleja ovat esimerkiksi kestämätön elämäntapa, ilmastoahdistus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, sekä elämän ja ihmisen kunnioitus. Nämä osittain on jo tiedostettu, mutta niiden pitäisi tulla paljon vahvemmin kirkon ja sen ihmisten tasolle. Nämä pitää saada paljon luonnollisemmin kirkon elämään ja agendalle, sillä kivet jo huutavat (19:40), kun me emme vielä ymmärrä.

Olemme itse kristittyinä käveleviä signaalilähettimiä: mitä meidän mukanamme astuu tilaan? Minkälaisen signaalin minä lähetän? On yleisesti tiedettyä, että ihminen viestii toiselle pääosin olemuksellaan, eleillään ja ilmeillään – kovin paljon vähemmin sanoillaan. Ja silloin, kun sanat ja olemus, tai sanat ja teot ovat ristiriidassa, jälkimmäiset ovat vahvempia signaaleja.

Näiden käsissämme olevien vahvojen signaalien työstämistä pitää jatkaa. Itse asiassa monet ”Siunauksen signaalien” havainnot ovat itse asiassa näitä jo käsissämme olevia vahvoja signaaleja: luonto, ihmisten samanarvoinen kohtaaminen, kunnioitus, kohtuullisuus.

Heikkoja signaaleja voi tutkailla esimerkiksi ehdotetulla metodilla, kutsuen mukaan yhä uusia ihmisiä. Voimme oppia siitä, mitä ilmassa liikkuu.

Toisaalta ajattelen, että kristillisestä perinteestä nousee yhdenlainen heikko signaali, jonka toivon olevan totta: se on: Jumalan valtakunta on jo keskellämme.

Koska metodi on uusi, toivoisin, että tulevaisuusvaliokunta sisällyttää mietintöönsä myös hieman taustoitusta ja määrittelyä, mitä tulee tulevaisuusselonteossa käytettyihin käsitteisiin. Tällöin olisimme paremmin kartalla ja saattaisimme puhua vähemmän ohi toisiemme.

Käytettyä metodia pitää arvioida sitä tarkoitusta vasten, mitä varten sitä on käytetty. Uskon, että tulevaisuusvaliokunta pystyy tekemään tämän arvion ilman, että perustevaliokunta siitä mitään lausuu.

Jaa somessa: