[julkaistu Kotimaa-lehden yleisönosastolla 5.12.2019]
Piispat julkaisivat marraskuun lopulla puheenvuoron tieteen ja kristinuskon suhteesta (”Tieteiden lahja”). Puheenvuoro on maltillinen, rakentava ja yhteyttä etsivä. Tiede ja usko eivät ole vihollisia, vaan kumppaneita. Maailman ja yhteiskuntien yhteiset ongelmat vaativat vastuullisten toimijoiden yhteistyötä. Piispojen puheenvuoropäivitys on hyvä kädenojennus muidenkin kuin tiedeinstituutioiden suuntaan. Tällaisia laajahkoja puheenvuoroja piispakunnalta tarvitaan.
Puheenvuoro heijastelee anglosaksisessa maailmassa käytyä kristinuskon ja tieteen välistä vuoropuhelua (Science & Religion). Piispojen puheenvuoron voi nähdä liittyvän myös katolisen kirkon piirissä julkaistuihin uskon ja tieteen välistä suhdetta kuvaaviin asiakirjoihin.
Kun puheenvuorossa rajaus tehdään painotetusti luonnontieteiden ja kirkon oman ajattelun piiriin rajoittuvaksi, mitä silloin jää ulkopuolelle? Luonnontieteitä painotettaessa ohitetaan monet ihmistieteiden tutkimusalueet ja niissä tapahtuneet oivallukset – vaikkapa valta-analyysiin tai naistutkimukseen liittyvät –, jotka auttaisivat kirkkoa käymään sanomansa kanssa ajantasaista keskustelua.
Puheenvuoroa lukiessani itselleni kriittisimmäksi kysymykseksi nousi tapa, jolla tieteen ja kirkon suhde määritellään. Ensinnäkin teologiaa ei sijoiteta tieteen kenttään, vaan se on kirkon sisäistä toimintaa. Teologialle synonyymeja näin ollen ovat ”kristillinen teologia”, ”kristillinen ajattelu”, ”usko”, ”kristillinen uskonkäsitys”. Akateeminen teologia ohitetaan maininnalla, eikä sitä liitetä suoranaisesti kumpaankaan – ei kirkon eikä sen tiedeyhteisön leireihin, jonka kanssa kirkon on tarkoitus käydä vuoropuhelua. Teologia määrittyy siis kirkon omaksi harjoitukseksi ja on ikään kuin tiedettä vastapäätä. Mielestäni tämä poikkeaa olennaisesti luterilaisessa perinteessä kehittyneestä teologian roolista osana tiedeyhteisöä.
Toiseksi koska puheenvuorossa teologian rooli on määritelty näin, siitä seuraa, että tiede ja teologia ovat omissa kategorioissaan eivätkä ne puhu, tai niiden ei tarvitse puhua, asioista samojen totuusehtojen vallitessa. Tällöin ollaan hyvin lähellä sitä, mitä asiakirjassa nimenomaan halutaan välttää, eli teologian ja muun tieteen ”erillismallia”.
Kolmanneksi asiakirjassa teologian suhde tietämiseen ja tietoon horjuu. Alussa esitetyn määritelmän mukaan ”kristillinen teologia tahtoo omalta osaltaan pitää yllä arvoja ja motivaatioita ongelmien lievittämiseksi ja ratkaisemiseksi.” Modernin aikakauden tieteessä on vallinnut jako tosiasioiden ja arvojen välillä. Se näyttäisi olevan lähtökohta myös tässä.
Myöhemmin dokumentissa asetelma kuitenkin muuttuu. Erillismalli – jonka mukaan tiede ja teologia puhuvat omalakisesti ja itsenäisesti todellisuudesta – kuvataan riittämättömänä ja se hylätään: ”On historiallisesti aivan liian kaventavaa rajata kristillinen puhe koskemaan vain moraalia tai mielen sisäisiä kokemuksia ja merkityksiä. Jo uskontunnustuksen ensimmäinen lause esittää tosiasiaväitteen maailmasta: Jumala on maan ja taivaan Luoja.” (s. 29)
On vaarana, että kategoriat tieteen ja teologian puheen välillä sekoittuvat. Mikä on siis (luonnon)tieteen ja kristillisen teologian tosiasiaväitteiden suhde toisiinsa: ovatko ne ”samannimiset” ja siten myös kilpailevat? Vai puhuvatko ne kokonaan erilaisista tosiasiaväittämistä koskien maailmaa (vrt. erillismalli)? Vai onko kahden tosiasiaväitteen suhde vielä jotakin muuta?
Kertooko (kirkon) teologian uudenlainen asemointi siitä, että kirkko ei enää koe hyötyvänsä tai voivansa hyödyntää yliopistoissa tehtävää teologista tutkimusta? Onko vuoropuhelu teologisten tiedekuntien ja kirkon välillä käynyt heikoksi? Jos akateeminen teologia laitetaan sivuun, mitä on ”kristillinen teologia”, missä ja millä periaatteilla sitä harjoitetaan? Kuka tai ketkä sitä harjoittavat?
Nyt kirkossa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, mikä on akateemisen teologian suhde kirkon itseymmärrykseen, elämään ja julistukseen. Akateemisen teologian ohittamisen sijaan kirkossa tulisi miettiä, miten siltaa akateemisen teologisen tutkimuksen suuntaan voidaan vahvistaa.
[jutusta on julkaistu pidempi versio osoitteessa: https://www.jukkahautala.fi/piispojen-kannanotto-unohtaa-akateemisen-teologian/]
Uusimmat kommentit