Mitä kävelyretkellä ortodoksijuutalaisuuden kaupunginosaan saattaa nähdäkään? Mikä on kosher-kännykkä? Mitkä piirteet heidän elämäntavassaan muistuttavat lestadiolaisuutta, jehovantodistajia tai vanhoja körttejä?

Mea Shearim on Jerusalemin vanhan kaupungin ulkopuolelle sen välittömään läheisyyteen rakentunut kortteli. Kortteli syntyi 1850-luvulla, kun muurien sisäinen kaupunkin kärsi tilapulasta ja uutta tilaa oli löydettävä kaupungin läheltä.

Joukko ortodoksijuutalaisia – kirjaimellisesti sata ihmistä, mistä nimi (Mea Shearim) tulee –asettuivat paikoilleen. Nykyään heitä on alueella noin 10.000. Korttelin asukkaiksi ei hyväksytä käännynnäisiä, vaan sen asukkaaksi synnytään.

Osallistuimme sapatin aattona paikallisoppaan johdattamalle kierrokselle kaupunginosan ytimeen. Matka tarjosi kurkistuksen yhteen kuplaan, jota ei ole ihan helppo verrata mihinkään aiemmin tuntemaan. Siinä voi nähdä vanhaa körttiläisyyttä (= pukeutuminen tietynlaiseen tietyn aikakauden asuun), lestadiolaisuutta (= suuri lapsimäärä ja selkeät yhteisön rajat) sekä jehovantodistajuutta (yhteisön sisäinen oma maailma, jonka otteesta on vaikea irrottautua).

Oppaamme kuljettaa meitä sisään kaupunginosaan. Vastaamme kävelee jatkuvana nauhana mustiin pitkiin takkeihin ja hattuihin pukeutuneita hahmoja. Joukossa on myös ”seepraraidallisia” musta-harmaita takkeja, ja joitakin sapatin kunniaksi puettuja kultaisia takkeja. Hattuja on moneen lähtöön. Naiset ovat pukeutuneet ihonpeittäviin asuihin. Lapsia tulee vastaa pareittain tai ryhmissä. Sisaruksilla on usein samanlaiset – vain eri kokoiset – asusteet yllään.

Kadulla käy kuhina. Ennen sapatin alkamista viimeistellään ostokset ja hoidetaan asiat, jotta seuraava vuorokausi sujuu ilman minkäänlaista työntekoa. Parvekkeilla liehuvat miesten valkoiset paidat pyykättyinä. Paitojen rinnalla liehuvat valkoiset nelitupsuiset kankaat, jotka miehet pukevat takkiensa alle niin, että tupsut pilkottavat liepeiden alta.

Opas valmensi kierrokselle osallistujat. Miesten pukeutumisen suhteen ei olla kovin tarkkoja. Pukeutumissäännöt koskevat ensi sijassa naisia: ei paljaita olkapäitä tai käsivarsia, ei shortseja tai lyhyitä hameita, vaan selkeästi peittävät asusteet. Ongelmia ei synny, jos vierailijat kunnioittavat kaupunginosan sääntöjä. Myös valokuvien ottaminen on sallittua, joskin etäisyyden päästä. Kulkumme läpi vilkkaan Mea Shearim Streetin sujui ongelmitta.

Törmäsimme keskeisimmällä paikalla eräänlaiseen väenkokoukseen. Julistein ja kovaäänisin ohikulkijoita varoitettiin elokuvien katselusta ja internetin käytöstä. Rabbit ovatkin määritelleet ns. kosher-kännykän – minkälaiseksi sopii esimerkiksi vanhanmalliset Nokian puhelimet. Puhelimella ei ole tarkoitus päästä internetin ihmeelliseen maailmaan vaan se toimii vain yhteydenpitoa ja viestittelyä varten.

Kaupunginosan kadunkulmia koristavat lukuisat julisteet ja monisteet. Ne ovat osa paikallista tiedonvälitystä. Sisällöt vaihtuvat päivittäin. Käyttökielenä on heprea, mutta erityisesti itäeuroopasta alkujaan tulleet askenasi-juutalaiset ovat pitäneet yllä myös jiddisihin kieltä, joka on sekoitus hepreaa, saksaa ja puolaa. Tarkasti kuunnellen keskusteluja voi bongata saksankielisiä sanoja.

Oma kotikatumme Shivtei Israel päättyy Mea Shearimin kaupunginosaan. Katu on samalla lyhin reitti itkumuurille (ns. Länsimuuri) ja sitä käytetään ahkerasti. Miehet näyttävät kiireisiltä. He liikkuvat ripeästi ja saattavat samalla tuijottaa kännykkäänsä. Oppaan mukaan Mea Shearimin ulkopuolinen maailma on heille hieman epämukava paikka, ja sen takia se kuljetaan läpi kiireellä ja sivuille vilkuilematta.

Mea Shearimin kaupunginosan ruokakauppojen hinnat esimerkiksi hedelmien ja leipomotuotteiden osalta ovat huomattavasti Jerusalemin yleistä hintatasoa alemmat. Ortodoksijuutalaiset perheet ovat ovat pääsääntöisesti autottomia, köyhiä ja runsaslapsisia. Miehet käyttävät aikansa Tooran, Talmudin ja Mishan opiskeluun. Vaimot tekevät kotitöiden ohella erilaisia palkkatöitä. Kaupunginosassa on lukuisia jeshivoita – uskonnollisia kouluja. Kouluissa kaikki opetus tapahtuu heprean kielellä. Joissakin kouluissa opiskellaan myös jiddishiksi.

Kierros päättyy oppaan mukaan kaupungin parhaaseen, vuonna 1932 perustettuun, leipomoon. Paikka kuhisee sapattileipien ostajia. Myös vierailijat pujahtavat leipomoon ja palaavat sieltä kassit pullollaan suolaisia ja makeita vehnäsiä. Sapatti voi alkaa.

Ortodoksijuutalaisista

Israelissa (valtion alueella) on lähes 9 miljoonaa asukasta. Heistä alle 10 %:a on ortodoksijuutalaisia. Vastaavasti Jerusalemin noin 900.000 asukkaasta 20 %:a on ortodoksijuutalaisia. Heidän painoarvonsa niin paikallis- kuin valtakunnan politiikassakin on suuri. Juuri käydyissä vaaleissa äänestysprosentti oli 64. Ortodoksijuutalaisista 99%:a käytti äänioikeuttaan.

Ortodoksijuutalaisten suhde Israelin valtioon on pääsääntöisesti kielteinen. Heidän voidaan katsoa olevan anti-siionisteja. Paikallisopas kertoi, että Mea Shearimissä voi nähdä jopa Palestiinan lippuja. Ortodoksijuutalaiset katsovat, että Israelin ylläpitämä miehitys on este Messiaaan tulemiselle. Tämä kaikki voi kuulostaa hieman ristiriitaiselta ortodoksijuutalaisiin liitettyjä ennakkokuvia vasten.

Israelissa armeija on pakollinen sukupuoleen katsomatta. Naisille se on kaksi- ja miehille kolmivuotinen. Arabitaustaiset ja ortodoksijuutalaiset on vapautettu asepalveluksesta. Molemmat voivat toki haluessaan suorittaa asepalveluksen. Viime aikoina Isrealissa on paine kasvanut ortodoksijuutalaisten yhteiskunnallisen ”vapaamatkustajuuden” poistamiseksi.

Ortodoksijuutalaiset miehet tarvitsevat asepalveluksesta vapautuakseen varten puolen vuoden välein todistuksen rabbilta siitä, että he ovat aktiivisia jeshiva-opiskelijota.

Armeija on ortodoksijuutalaisille hankala kysymys – ei vain tappamiskiellon näkökulmasta – vaan myös siksi, että armeijassa meisten ja naisten on toimittava yhdessä. Ortodoksijuutalaisten keskuudessa miesten ja naisten tehtävät ovat eriytyneet ja vuorovaikutus tapahtuu tarkoin määritellyissä puitteissa. Esimerkiksi bussissa ortodoksijuutalainen mies/nainen ei voi istua vastakkaisen sukupuolen viereen. Myös kättely miehen ja naisen kesken on kielettyä.

Väestönkehitystä vasten tarkasteltuna ortodoksijuutlaisten tulevaisuus on kaksijakoinen. Heidän suhteellinen painoarvonsa kasvaa kyllä. Ortodoksijuutalaisten keskuudessa keskimääräinen lapsiluku on 7,9, kun Israelissa se on kokonaisuutena vain 2,7. Armeijaan osallistumisen lisäksi paineistettuna on myös ortodoksijuutalaisten miesten oikeus harjoittaa pyhien kirjoitusten opiskelua valtion piikkiin kismittää nyt jo monia. Mikäli heidän osuutensa väestöstä yhä kasvaa, niin kuin on ilmeistä, synnyttää se valtiolle kasvavan taakan kustantaa yhden kansanosan elämäntapa. Valtio maksaa ortodoksijuutalaismiehille noin 5.000-10.000 sekeliä (noin 1.300-2.600 euroa) kuukaudessa.

Mikäli kiinnostuit ortodoksijuutalaisten elämäntavasta, Netlixin kautta on mahdollista seurata ortodoksijuutalaisista kertovaa draamasarjaa nimeltään Shtisel.

Jaa somessa: