Päiväjumalanpalvelukset (messu ja sanajumalanpalvelus) kokoavat viikoittain yli 50.000 suomalaista yhteen. Messua voi pitää vetovoimaisena tapahtuma. On jopa itsetietoisesti kysytty, mikä muu tapahtuma pystyy samaan? Lisäksi jumalanpalveluksia kuunnellaan radioiden ja netin kautta. Onko messu siis kirkon toiminnan keskus?
Ikävä tosiasia on, tilastojen perusteella laskennallisia osallistumiskertoja suhteessa jäsenten kokonaismäärään on vain 0,8 kertaa vuodessa. Se ei ole kovin paljon. Tilannetta synkentää vielä se, että messu kokoaa viikosta toiseen paljolti samoja ihmisiä – yhtään heidän uskollisuuttaan väheksymättä. Arvioin suoraviivaisesti, että vuoden aikana messuun osallistuvia kirkon jäseniä on noin 100.000-120.000 henkilöä, vaikka päiväjumalanpalveluksissa sinällään on yli 3,1 miljoonaa käyntiä. Todellisia messussa kävijöitä olisi täten noin 3 %:a kirkon jäsenistä. Toivottavasti en osu tässä arviossani pahasti harhaan.
Onko messu siis kirkon toiminnan keskus? Tavoittavuutensa puolesta se ei ole sitä.
Mikä toimintamuoto tavoittaa eniten?
Kaikkein eniten suomalaisia – siis yksittäisiä henkilöitä – vuoden aikana kirkkoon kokoavat hautajaiset. Vuonna 2016 hautajaisiin osallistui yli 1,6 miljoonaa vierasta. Tässäkin joukossa on toki samoja henkilöitä. Silti hautajaiset tavoittavat huomattavasti päiväjumalanpalveluksia enemmän eri henkilöitä. Rohkea arvaus voisi olla 700.000-900.000 suomalaisen paikkeilla. Tavoittavuuden näkökulmasta katsoen kirkon toiminnan ytimeksi joku voi Osmo Tiililän tapaan nimetä hautajaiset: ”kirkko on, koska täällä kuollaan.”
Kastetilaisuuksiin on kirjattu (vuonna 2016) noin 760.000 osallistujaa ja avioliittoon vihkimisiin noin 830.000. On todennäköistä, että hautajaisten tapaan, näiden tilaisuuksien vieraat ovat pääsääntöisesti eri henkilöitä. Kirkollisten toimitusten osalta voi summaten heittää arvion, että jonkin verran alle kaksi miljoonaa suomalaista yksilöä osallistuu vuoden aikana kirkollisiin toimituksiin. Mikäli arvio pitää paikkansa, kirkolliset toimitukset tavoittavat vuoden aikana noin 40 %:a kirkon yksittäisistä jäsenistä.
Kirkolliset toimitukset tavoittavat ihmisiä varsin laajasti siitä huolimatta, että kasteiden ja avioliittoon vihkimisten suhteelliset ja absoluuttiset määrät ovat olleet jatkuvasti laskussa.
Toimitukset eivät tavoita ihmisiä vain kirkossa, vaan myös heidän kodeissaan. Kirkon alttarilta kodin matalaan ja hikiseen tunnelmaan siirtynyt kastetta suorittava pappi pääsee ja joutuu ihmisten keskelle. Kodin piirissä kirkon sanoma saattaa tulla lähemmäksi vastaanottajaansa – ja pappi seurakuntaansa. Intiimissä tilassa ja tilanteessa evankeliumin sanojen on oltava aitoja. Ne sanat kantavat yhteistä iloa, hämmästystä ja kiitollisuutta – tai hämmennystä, surua, pelkoa. Ne viittaavat ihmisten keskelle tulleeseen Jumalaan.
Missionaarisen kirkon ensimmäinen askel
Piispainkokous käsitteli helmikuussa 2018 asiantuntijaraporttia ”Missiologinen tuntemus ja osaaminen kirkon työssä”. Raportti on monella tapaa innostavia näkyjä luova. Se haastaa. Se päivittää käsityksiä lähetystyöstä. Raportin sisältöjä on syytä pohtia kirkossamme laajasti.
Raportissa tunnistetaan kirkollisten toimitusten merkitys: ”Kirkolliset toimitukset ovat yksi keskeisimmistä kirkon mission toteuttamisen paikoista, joten papeille pitää antaa riittävästi aikaa ja resursseja ihmisten kohtaamiseen toimitusten yhteydessä.” (s. 27).
Haluan alleviivata kirkollisten toimitusten merkitystä. Niiden kautta kirkko tavoittaa yhä laajasti suomalaisia ihmisiä elämänsä taitekohdissa. Messu on teologisesti, uskonopillisesti ja liturgisesti kirkon elämän ytimessä. Silti alussa esittämäni havainto messun suhteellisen suppeasta tavoittavuudesta vaatii rinnalleen muita tapoja, joilla evankeliumin sanoja puhutaan ja eletään todeksi. Näistä tavoista vahvimpia ovat kirkolliset toimitukset. Missionaarinen ohjelma voidaan laittaa heti toimeen niiden puitteissa. Kirkolliset toimitukset ovat oppimisen paikka jokaiselle toimituksia tekevälle papille. Läsnäolevat ihmiset tuovat maailman koko painollaan opiskeltavaksi. Dialogi on sallittua.
Uusimmat kommentit