Kevään 2019 kirkolliskokous pidettiin 7.-10.5. Lehdet olivat jo ehtineet puihin kokousviikon alkaessa.
Arkkipiispa Tapio Luoma avasi kokousviikon purkamalla ilmaisun ”koti, uskonto ja isänmaa” osiinsa. Ne kaikki ovat ihmiselle tärkeitä, mutta hän sisällytti niihin kuhunkin myös vieraanvaraisuuden ulottuvuuden. Puheen konteksti oli lähestyvät EU-vaalit ja havainto siitä, että ympäri Eurooppaa nyt ollaan mieluummin sulkeutumassa nationalismiin kuin avautumassa yhteistyölle.
Rajat ovat tietysti aina tunteita herättäviä. Kokousviikon eniten tunteita ja puheenvuoroja nostattanut asia oli kirkkohallituksen esitys hiippakuntarajojen tarkistamisesta (vastaamaan maakuntarajoja).
Useimmat viikon aikana käsitellyt asiat liittyivät jollakin tavalla osallisuuteen: kasteperheet ja kummit, nuorten edustus kirkon hallinnon eri tasoilla, kasvatuksen tulevaisuus, aloite päättäjien sidonnaisuuksien ilmoittamisesta. Osallisuus tai sen puute teemana on kytköksissä myös kirkko-organisaation huoleen jäsenmäärän, kasteiden ja avioliittoonvihkimisten vähentymisestä sekä kirkon kykyyn puhutella yhä heikommin sanomallaan ja toiminnallaan ihmisiä.
Tulevaisuustoimeksiannot
Nuorten ja nuorten aikuisten osallisuuden vahvistaminen kirkon hallinnon kaikilla tasoilla (tulevaisuustoimeksianto 8)
Kirkkohallituksen esitys oli, että nuorten ja nuorten aikuisten osallistumisen vahvistaminen kirkossa tulisi tapahtua säädösmuutosten kautta. Tähän saakka asia on ollut suosituksen tasolla. Nyt siitä tehtäisiin seurakuntia velvoittava. Kunnilla vastaava velvoite nuorten edustuksellisuudesta on ollut jo vuodesta 2006 lähtien.
Piispa Kaisamari Hintikka toi raikkaita terveisiä Luterilaisen maailmanliiton (LML) tasolta. Sen piirissä on jo 1980-luvulta lähtien edellytetty nuorten osallisuutta. LML:n 12. yleiskokouksessa on linjattu (2017), että päätöksenteossa vähintään viidennes tulisi olla alle 30-vuotiaita. Myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ollut mukana tekemässä tätä päätöstä.
Nuorten halusta ja kyvystä osallistua kirkon tulevaisuuden suunnitteluun antoi hyvän kuvan torstai-iltana (9.5.) järjestetty työpaja keskustan nuorisotiloissa. Nuoret olivat ohjaajiensa johdolla suunnitelleet erilaisia tehtäviä ryhmiin jaetuille kirkolliskokousedustajille. Edustajat laitettiin kuuntelemaan, keskustelemaan ja vastaamaan. Muuten olen sitä mieltä, että tällainen työpaja olisi järjestettävä uuden kirkolliskokouskokoonpanon aloittaessa eikä vasta kauden loppumetreillä. Alkuun sijoitettu yhdessä tekeminen voisi helpottaa myös kokouksessa vaikeiden teemojen rakentavaa käsittelyä.
Kirkkohallituksen esitys lähti lähetekeskustelun jälkeen lakivaliokunnalle, joka tekee siitä aikanaan mietinnön.
Hiippakuntarajojen tarkistaminen (tulevaisuustoimeksianto 10)
Ennen kokousviikkoa edustajille tuli paljon postia nimenomaan Päijät-Hämeen alueen seurakunnista. Seurakuntien uudet kirkkovaltuutetut olivat uusin päätöksin ilmaiseet haluaan pysyä Tampereen hiippakunnassa. Tampere olisi näillä päätöksillä kasvanut selkeästi väestöpohjaltaan suurimmaksi hiippakunnaksi. Hallintovaliokunta asettui mietinnössään kirkkohallituksen esityksen taakse, jonka mukaan hiippakuntien rajat seuraisivat maakuntarajoja. Kiivaahkossa keskustelussa tuli kolme esityksestä poikkeavaa ja kannatettua esitystä. Kaksi niistä sisälsi maakuntarajoista poikkeuksen muodostavia seurakuntakohtaisia listauksia. Kolmas esitys oli laittaa raukeamaan koko valmisteltu esitys. Hallintovaliokunnan ponnet voittivat lopullisessa äänestyksessä äänin 77 puolesta, yksi tyhjää ja 30 oli esityksen raukeamisen kannalla.
Hiippakuntarajojen siirtely ei pelasta kirkkoa. Rajojen siirtely voi tuntua kirkon nykyisiä haasteita vasten vain sijaistoiminnolta, josta koituu seurakuntien viranhaltijoille lähinnä kiusaa. Osallisuuden näkökulmasta tällaiset toimenpiteet saattavat helposti juuri heikentää sitä ja synnyttää vain vastustusta ja turhautumista. Samalla kun näin on, on myös huomattava se, että tasaamalla hiippakuntien väestöpohjaa, varmistetaan taloudellisten resurssien lisäksi myös valtakunnallinen ja alueellinen edustuksellisuus esimerkiksi kirkolliskokouksen päätöksenteossa. Tästä näkökulmasta muistutti aiheellisesti edustaja Puhalainen.
Edustaja- ja hiippakuntavaltuustoaloitteista
Kirkolliskokous sai käsiteltäväkseen viisi edustaja-aloitetta sekä yhden hiippakuntavaltuustoaloitteen. Aloitteet koskivat jumalanpalvelusten ajankohdan vapauttamista, jumalanpalvelusaineiston paikallisuuden lisäämistä, kirkon tietohallinnon selvitysten tilannetta, sidonnaisuuksien ilmoittamiseen liittyvän ohjeistuksen laatimista kirkolle, kummien määrän tarkistamista sekä hiippakuntavaltuustojen tehtäviä.
Kautensa loppuvaiheessa kirkolliskokous toimi nyt tiukemmin aloitteiden suhteen. Jumalanpalvelusten alkamisajan vapauttamiseen tähtäävä aloite hylättiin. Nykyinen kirkkolaki mahdollistaa ajankohdan vapaan määrittelemisen, vaikka lähtökohtana pitääkin kello 10 alkavaa messua. Samoin kävi hiippakuntavaltuustoaloitteelle, joka koski jumalanpalveluksen paikallista kehittämistä. Paikallinen soveltaminen on jo nyt toteutettavissa ja kirkkohallitus tuottaa jatkuvasti uutta aineistoa jumalanpalveluselämää varten.
Hiippakuntavaltuustojen tehtävämuutoksiin tähtäävä aloite lähetettiin yleisvaliokuntaan mietintöä varten. Mietintö käsiteltiin kokousviikon aikana ja se päätettiin liittää osaksi jo valtuustojen asemaa pohtivaa piispainkokouksen ja kirkkohallituksen prosessia (tulevaisuustoimeksianto 11).
Sidonnaisuuksien ilmoittamiseen liittyvän ohjeistuksen laatimista koskeva aloite lähetettiin hallintovaliokuntaan. Tietohallinnon toimenpide-ehdotusten edistämiseen tähtäävästä hankkeesta talousvaliokunta teki mietinnön. Sen pohjalta edellytettiin, että toimenpide-ehdotuksista laaditaan aikataulu ja toimenpidekuvaukset ja etenemisestä raportoidaan syksyn 2019 kirkolliskokoukselle.
Kummiuden ehtoja muuttamiseen tähtäävä edustaja-aloite kirvoitti keskustelua. Aloitteessa toivottiin, että yksikin kirkkoon kuuluva kummi riittäisi ilman kirkkoherran tekemää erillistä päätöstä. Asia lähetettiin yleisvaliokuntaan mietintöä varten. Mietintöön sisältyi perustevaliokunnan lausunto ja tämä kokonaisuus päätettiin lähettää kirkkohallitukseen toimenpiteitä varten.
Kirkon keskusrahaston (KKR) ja Kirkon eläkerahaston (KER) toimintakertomukset ja tilinpäätökset
Kirkolliskokous hyväksyi KKR:n ja KER:n toimintakertomukset ja tilinpäätökset. Kirkon keskusrahaston kohdalla valiokunta kuitenkin edellyttää, että hiippakuntien talouden raportointia ja läpinäkyvyyttä on parannettava. Asia on ollut talousvaliokunnassa pohdittavana jo aiemmin, vaikka nyt se kytkeytyi esimerkkinä sitovuustasonsa ylittäneiden hiippakuntien tilinpäätöksen kohteluun. Johanna Korhonen peräsi puheenvuorossaan selkeyttä kirkon viranhaltijoiden yhdenvertaisiin sääntöihin koskien esimerkiksi matkustamista ja kestitsemistä sikäli, kun kyse on kirkon keskushallinnon rahojen käytöstä.
Tulevaisuuskomitean mietintö Kirkon kasvatusta koskevasta tulevaisuusselonteosta
Tulevaisuuskomitean mietintö Kirkon kasvatus vuonna 2030 -tulevaisuusselonteosta lähetettiin esityksen mukaisesti kirkkohallitukseen toimenpiteitä varten. Korostin puheenvuorossani sitä, että kirkon kasvatustyön kohdalla erityisesti tarvittaisiin yhteistä ja innostavaa visiota ja siihen liittyvää strategista työtä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että strategioita laaditaan moneen suuntaan ilman kokoavaa ajatusta. Yhteisen vision löytäminen on kovin vaikeaa aikana, jolloin muutoksen nopeus laittaa katsomaan taaksepäin. Nyt tarvittaisiin rohkeutta, uutta sanoitusta ja uutta ajattelua.
Muita asioita
Kirkkohallitus antoi tiedoksi useampiakin tulevaisuustoimenpiteisiin liittyviä ilmoituksia. Ne koskivat vapaaehtoistyötä (toimenpide 2), virkasuhdeselvitystä (toimenpide 4), monimuotoistuvaa kirkkotilaa (toimenpide 9) sekä kirkon kehittämispalveluja (toimenpide 15). Kyselytunnin edustaja Antturi kysyi piispainkokoukselle valmisteltavaksi siirretyn avioliittokysymyksen tilanteesta. Arkkipiispa Luoman mukaan asiasta on käyty vain epävirallisia keskusteluja mutta virallisesti sitä ei ole otettu vielä käsittelyyn.
Uusimmat kommentit