[18. sun. helluntaista, ”Kristityn vapaus”, syysopistolaispäivä, messu Maarian kirkossa 27.9.2026 klo 10. Evankeliumi Mark. 2:18-22]
Osallistuin viime viikolla lomallani kirjoittajakurssille Ranskassa. Nizzan oikeustalon fasadiin oli kirjoitettu sanat ”Liberté, Égalité, Fraternité” – eli vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus. Ne ovat olleet hyvin keskeinen osa ranskalaista kansallista identiteettiä ja yhteiskunnan ideaalia. Toki nuo käsitteet ovat sisällöltään eläneet ja niitä on tulkittu uudelleen.
Nuo kolme sanaa ovat ohjanneet myös meitä ympäröivää yksilönvapaus- ja oikeusajattelua. Ne ovat kuvastaneet tavoitteena Euroopan unionin käsitystä yksilön, yhteisön ja yhteiskuntien suhteista.
Havahduin pohtimaan, miltä nuo kolme sanaa näyttävät päivän evankeliumitekstiä vasten. Löytyykö sieltä puhetta vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta?
Ensimmäisenä evankeliumi tuo näkyville erilaisia veljeyden (Fraternité) ryhmiä: Johanneksen opetuslapset, fariseusten ryhmän sekä Jeesuksen opetuslapset. Näiden eri ryhmien kannattajia sitoi keskinäiseen yhteyteen perinne, aate tai karismaattinen opettaja, jonka seurassa on koettu merkityksellisyyttä.
Tasa-arvon (Égalité) löytyminen ei ole yhtä selvästi esillä, mutta on sekin luettavissa. Teksti ei suoraan paljasta, kuka tai ketkä lähtevät peräämään Jeesukselta, miksi hänen opetuslapsensa eivät noudata samaa paastoamisen tapaa kuin muut. Tässä pilkistää jonkinlainen tasa-arvoisenkohtelun tai tasapäistämisen vaatimus: miksi toiset ovat vapautettuja siitä, mitä muut noudattavat. Aivan oikeutetusti he vaativat tällaiselle poikkeamalle selitystä. Jeesus vastaa tavalla, joka varmasti ihmetytti ja ärsytti kysyjiä.
Kolmantena, ja ehkä kaikkein merkittävimpänä tekstissä pilkahtaa vapaus (Liberté), johon Jeesus on opetuslapsensa johdattanut. Hän irtautuu oman aikansa uskonnollisista tavoista ja sovinnaisuuden ehdoista. Jotakin uutta on tulossa ja se ei mahdu entisiin puitteisiin. Uusi asia rikkoo yleisiä oletuksia. Se aiheuttaa toisissa pahennusta, mutta veljeyden sisäpiiriläisiä, opetuslapsia, se rohkaisee toimimaan uudella tavalla.
Evankeliumi kertoo ainakin kahdesta asiasta. Yhtäältä se asettaa Jeesuksen Jumalan ilmoitukseksi ja samalla väistämättä loukkaa perinteitä, arvostuksia uskomuksia. Näin tehdessään sen sanoma on vallankumouksellinen. Muutos koskee perimmäistä asiaa: kuvaa Jumalasta. Jotakin muuttuu ja kumoutuu. Jotakin uutta astuu tilalle.
Yksittäisen ihmisen kohdalla kyse on mielenmuutoksesta: se miten aikaisemmin jonkin asian ymmärsin, ymmärrän sen nyt toisin ja laajemmin. Tästä esimerkkinä Jeesus kertoi kankaan korjaamisesta ja viinileileistä. Monessa vanha ja uusi elävät rinnakkain, mutta joissakin asioissa vanhaa ja uutta ei voi enää sitoa yhteen.
Vaikka Uusi testamentti monessa kohden vapauttaa ihmisen uskonnon aikaisemmista muodoista, olemme varmasti selvillä siitä, että ajan oloon kristillinen kirkko hyvin tarkasti määritteli, mitkä ovat oikeita kristillisiä tapoja ja evankeliumin mukaista elämää. Milloin vietetään viikoittaista ylösnousemuksen juhlaa, milloin on pääsiäinen ja milloin joulu. Niin ikään, tuleeko ehtoollisleivän olla hapatettua (ort.) vai happamaton (kat.), tuleeko jumalanpalveluksissa istua vai seistä, milloin on paastopäivät ja mitä silloin voi syödä.
Tämä on sikäli ymmärrettävää, että uskonto jalkautuu ihmisten arkeen paljolti havaittavina tapoina ja toimintana. Oikeastaan kaikki kristillisyys on tapakristillisyyttä tai tapauskonnollisuutta. Ja sellaista Jeesus omana aikanaan ravisteli, kun se uhkasi nujertaa ihmisen. Tai kun uskonnollisuus asetti ihmisen omat arvostelmat Jumalan paikalle.
Jeesus vapauttaa jostakin – ja johonkin
Mitä sinulle merkitsee ”olla vapaa”? Minkälaista vapautta arvostat eniten? Missä asioissa koet, että et ole vapaa ja se tuntuu taakalta? Koetko, että kristittynä saat olla vapaa? Jos et koe voivasi olla vapaa, mitkä asiat estävät sen?
Ehkä on myönnettävä, että vapaus on suhteellista, ei absoluuttista. Jokaista valintaa – vaikka se olisi vapaa valinta – seuraavat siihen liittyvät ehdot ja rajoitteet. Silti vapaus on ehdottoman tärkeä ja kirkas asia, ja sen huomaa hyvin, jos sen vastapainoksi asetetaan ”pakko”, ”alistaminen”, ”orjuus”, ”sorto”, ”riippuvuus”, ”sidonnaisuudet” tai ”vankeus”.
Huuto vapauden puoleen ja perään ei ole maailmastamme kadonnut. Ihmisen vapauden kaipuun ja tahdon me voimme tunnistaa, mutta yhtä helppoa sitä ei ole nähdä niissä asioissa, jotka ihminen on alistanut valtaansa. Lemmikkieläinten vapaudenkaipuun me voimme havaita, mutta havaitsemmeko tuotanto-, villi- tai saaliseläinten? Minkälainen on luomakunnan vapaudenkaipuu ja huuto? Vai kuuluuko sen huuto vain silloin, kun ihmisen toiminnan seurauksena on onnistuttu nyrjäyttämään luonnon tasapainoa, silloin kun metsä vastaa niin kuin sille on huudettu?
Uutena ja monella tapaa kysymyksiä herättävänä ilmiönä elämämme keskiöön on ilmestynyt tekoäly. Sen on jo tunkeutunut lukuisiin arkisiin asioihimme ja toimii sielläkin, missä emme sitä havaitse. Se on myös täysin globaali ilmiö. Onko tekoälyn kehityksellä täysi vapaus? Mikä sitä rajoittaa? Kuka ja ketkä sen ominaisuuksista hyötyvät ja keiden elämää se sitoo ja suistaa orjuuteen?
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Niihin ihmiskunta joutuu etsimään ratkaisuja. Kovin ohuen langan varassa yhteinen etsintä kuitenkin lepää. Kuluneella viikolla YK:n yleiskokouksessa on käytetty näihin teemoihin liittyviä puheenvuoroja, mutta ne tahtovat jäädä nyt sotamoodissa olevan maailmanpolitiikan jalkoihin. Ei tässä sinällään ole mitään uutta auringon alla – onpahan vain muistutus siitä, että ihmisen rakentama maailma etenee mieluummin syklisesti kehityksestä katastrofeihin kuin lineaarisesti huonosta kohti parempaa. Tästä syystä myös ihmistä koskeva vapaudenmäärittelyn tarve on aina ajankohtainen.
Kristityn vapaudesta
Mitä se vapaus sitten on? Mitä on kristityn vapaus? Voisiko se olla sisäisen rehellisyyden ja luottamuksen toteuttamista ulkoisen muodollisesti oikean käyttäytymisen sijasta. Se on yksilön mahdollisuutta lähteä yhteisöistään, mutta myös halutessaan palata. Tällainen ”vapaus jostakin” on eräänlainen varaventtiili ja lupa hengittää.
”Vapaus jostakin” voi kasvaa ”vapaudeksi johonkin”. Se on tila, jossa voi elää omana itsenään. Se voi koskea myös yhteisöjä tai jopa kansakuntia. Vapauden ilmapiirissä on mahdollista löytää uutta. Sellaista, mitä emme osaa edes kuvitella. Sellaista, joka ylläpitää ja vaalii vapautta uusissakin tilanteissa. Sellaista, joka ei lisää vain minun vapauttani, vaan vapauttaa toisetkin elämään omana itsenään.
Mutta ehkä syvimmin ja salatuimmin kristityn vapaus on vapautumista sellaisesta, jolle ihminen ei itsessään voi mitään. Sidonnaisuuden, rajallisuuden ja kuolevaisuuden kahleita kantavaa ihmistä Kristus kutsuu hänen vapauteensa. Syvin vapaus on lepoa Jumalassa.
Mielestäni Vexi Salmi on onnistunut kuvaamaan tällaista vapautta tuoreella kielellä laulussaan ”Maailma on kaunis”.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
Uusimmat kommentit