Suomessa uusi avioliittolaki astuu voimaan 1.3.2017. Käytännössä tämä merkitsee, että yhteiskunnan ja kirkon avioliittokäsitykset erkaantuvat toisistaan. Asia on tunteita herättävä ja jossa kannat saattavat olla hyvin polarisoituneet (joka-tai).
Uutena edustajana tilanne on itselleni vähän hämmentävä. Etenkin siinä tapauksessa, jos kaikki keskustelu ja perehtyminen, mikä asiaan liittyy, käydään vasta kokousviikolla. Siksi päätin laittaa pieneksi kesäpuhteeksi kysymyksiä mietittäväksi. Tehtävä on vapaaehtoinen, mutta aion ainakin itse vähän näitä mietiskellä ja irrottautua mukavuusalueiltani.
Avioliittoa koskevaan asiaa voisi avata ainakin seuraavien kysymysten valossa:
1. miten itse määrittelen tällä hetkellä avioliiton?
2. mikä avioliitossa on luovuttamattominta, miksi se on olemassa?
3. mikä on kristilliselle kirkolle vahvin syy ottaa kantaa avioliittoon ja sen muotoon?
4. mitä ajattelen siitä, että avioliitto on luterilaisessa perinteessä yhteiskunnallinen järjestys?
5. mitä ajattelen siitä, että avioliitto on historian saatossa ollut hyvin monimuotoinen ja eri perusteilta syntynyt ja säädelty?
Vastauksen kysymykseen voi valinnan mukaan aloittaa joko toteamuksella (riippuen siitä, kumpaan oma kanta vahvemmin perustuu).
a) Minä uskon, että avioliitto on…
b) Minä tiedän, että avioliitto on…
Jos kesälukemisto on vielä hankkimatta, olen alle listannut muutamia artikkeleita/teoksia, joiden lukeminen auttaa muodostamaan kuvaa avioliiton olemuksesta ja historiallisesta kehityksestä. Olen lyhyesti kommentoinut näitä lähteitä ja suositukseni on, että artikkeleista voi olla tuskattominta aloittaa. Lähteet ovat aakkos-, ei tärkeysjärjestyksessä.
Ja sanomattakin on selvää, että taustalle on syytä lukea myös asiaan liittyvät kirkolliset asiakirjat, erityisesti Piispainkokouksen mietintö vuodelta 2010 (http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/7D5714FB25F03AF3C22574AA003CDA8B) sekä Kirkolliskokouksen päätöspöytäkirja 2015 (http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp2?open&cid=Content3A5AAB)
Kirjallisuutta:
Hautala, Jukka (2014). Ilmoitusasiaa. Miten Raamattuun tulisi suhtautua. Kirjapaja & Herättäjä. Helsinki.
Vaikka kirjassa käsitellään ylipäätään kysymystä Raamatun tulkinnasta ja ymmärtämisestä, kuljetetaan mukana esimerkin omaisesti ajankohtaisia teemoja, muun muassa kysymystä raamatullisesta tai kristillisestä avioliitosta.
Hirvonen, Vesa (2016). Näkökohtia luterilaisesta avioliittokäsityksestä. – Teologinen aikakauskirja 3/2016. s. 262-271.
Hirvosen artikkeli on hyvä kuvaus siitä tilanteesta, missä kirkollinen avioliittoon liittyvä keskustelu tällä hetkellä on. Artikkeli sisältää luterilaiseen teologiaan perustuvaa analyysia avioliiton luonteesta sekä rakentavia ehdotuksia siitä, miten kirkossa voitaisiin edetä tilanteessa, jossa yhteiskunnan avioliittokäsitys muuttuu.
Knuutila, Jyrki (1990). Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629. Diss. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 151. Helsinki 1990.
Knuutilan kirja antaa varsin yksityiskohtaisen ja seikkaperäisen kuvan siitä, mikä oli yhteiskunnallisen ja kirkollisen avioliiton käytännöt keskiajan Ruotsi-Suomessa aina puhdasoppisuuden aikaan saakka. Päähavainto on, että huolimatta siitä, että luterilainen reformaatio katsoi avioliiton olevan yhteiskunnallinen asia, keskiajalta peräisin oleva kirkon pyrkimys yhtäältä kontrolloida kaikkia solmittavia avioliittoja ja toisaalta käsitys avioliiton sakramentaalisuus periytyivät myös Ruotsi-Suomen luterilaisuuden käytäntöihin.
Pylkkänen, Anu (2012). Vaihtoehto avioliitolle. Seksuaalisuudesta yhteistalouden sääntelyyn. Vastapaino. Jyväskylä.
Hyvä ja tiivis läpileikkaus avioliiton oikeudellisesta historiasta Euroopassa aina antiikin ajoista nykypäivän kysymyksiin. Kirja antaa myös hyvän kuvan siitä, miten kirkko on Euroopassa säännellyt avioliittoa. Tekijä esittää keskustelunavauksena avioliitolle vaihtoehtoisen tavan (yhteistalous) säännellä läheissuhteita sopimuksellisesti, jonka lähtökohtana ei ole (mikään) seksuaalisuus
Saarinen, Risto (2010). Avioesteiden poistaminen on luterilaisuuden pitkä linja. Kanava 8/2010.
Erittäin havainnollinen ja selkeä kirjoitus avioliiton eri ulottuvuuksista ja kirkon roolista. Saarinen korostaa, että katolisesta kirkko (ja sen mukana protestanttisetkin) on korostanut konsensuksen (avioparin keskinäisen tahdon ja itsemääräämisoikeuden) luovan avioliiton. Kirkko on näin ollen ollut itsemääräämisoikeutta korostaessaan edistyksellinen – mutta avioesteiden osalta jarrumies. Tästä artikkelista suosittelen aloittamaan.
Saarinen, Risto (2015). Oppi rakkaudesta. Gaudeamus. Helsinki.
Kirjan esittelytekstistä: “Oppi rakkaudesta on elämänläheinen kirja siitä, mitä rakkaus on. Rakkauden olemus avautuu niin kungfutselaisen ajattelun, kuuluisan keskiaikaisen rakkaustarinan kuin renessanssin elämäntaito-oppaidenkin avulla. Rakkauden kaleidoskoopissa vaihtuvat romanttinen rakkaus, ystävyysrakkaus, eroottinen rakkaus, lähimmäisenrakkaus, aatteellinen ja uskonnollinen rakkaus. Yhteistä niille on hyväksyntä ja arvostus, leikki ja intohimo. Myös tiedon, totuuden ja kuoleman filosofinen pohdinta kasvaa näistä juurista. Oppi rakkaudesta pohtii suvaitsevaisuutta, suhtautumista luontoon, auttamista, parisuhdetta ja avioliiton ideologiaa. Se nostaa esiin uskonnollisuuden ja eri uskontojen roolin rakkauden tematiikassa ja herättää ajatuksia ihmiseksi kasvamisesta sekä rakkaudesta yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan elämän perustana.”
Satlow, Michael L. (2001). Jewish Marriage in Antiquity. Princenton University Press. Princenton and Oxford.
Satlow hahmottaa antiikin ajan juutalaisuuden (ennen ja jälkeen kristinuskon) käsitystä avioliitosta etenkin rabbiinisen kirjallisuuden pohjalta. Rabbiinisen juutalaisuuden käsitys avioliitosta luo mielenkiintoisen paralleelien ja vertailukohdan myöhemmälle kristilliselle avioliittokäsitykselle. Sen lisäksi, että juutalaisuus tunnisti moniavioisuuden, se ei (myöhemmän kristinuskon tavoin) pitänyt avioliittoa ensi sijassa uskonnollisena instituutiona. Vasta kristinuskon vaikutuksesta (Palestiinan) rabbiinisessa juutalaisuudessa on merkkejä avioliittoon liittyvistä uskonnollisista merkityksistä (metafora).
Westermarck, Edvard (1983) [1939]. Kristinusko ja moraali. Englannin kielestä suomentanut Väinö Meltti. Otava. Helsinki.
Erityisesti luvut XVI (Kristinusko ja avioliitto, s. 414-434), XVII (Kristinusko ja avioero, s. 435-452) ja XVIII (Kristinusko ja irralliset sukupuolisuhteet, s. 453-473). Ottaen huomioon kirjoitusajankohdan, Westermarckin teksti on yllättävän tuoretta, analyyttistä ja ajan hammasta kestänyttä. Nämä pohdinnat ansaitsisivat tulla uudelleen luetuksi myös tänä aikana.
Yli-Opas, Antti (2010). Avioliiton teologia Englannin kirkossa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1963–2006. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 112. Tampere. [Löytyy myös pdf-muotoisena julkaisuna netistä]
Vaikka Yli-Oppaan tutkimuksellinen haarukka on kohtalaisen rajattu, hän taustoittaa aihetta myös vahvasti reformaatioajan ajatuksilla. Kirjaa esittelevässä tekstissä todetaan: ”Ekumeniikan alan väitöskirjassa Yli-Opas tutkii ja vertailee Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetusta avioliitosta. Tutkittava ajanjakso on vuosien 1963–2006 välinen aika. 1960-luvulta alkoi yhteiskunnallinen muutos, joka johti avioliiton aseman ja lainsäädännön muutoksiin. Myös luterilainen että anglikaanin kirkko julkaisivat yhteiskunnallisten muutosten myötä 1960-luvulla kannanottonsa avioliitosta, seksuaalisuudesta ja perheestä.
Luterilainen avioliiton teologia saatetaan tuntea huonosti myös siksi, että Yli-Oppaan mukaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole sanoittanut vihkikaavoissa aktiivisesti omaa käsitystään rakkaudesta ja kirkollisen vihkimisen teologiasta. Sen sijaan Englannin kirkon vihkikaavan pysyvät osat on teologisesti hyvin laadittuja ja anglikaanisessa teologiassa avioliittoon liitetään ylipäänsä enemmän teologisia perusteluja kuin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Englannin ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliiton teologian vertaileminen on mielenkiintoista siksikin, että molemmat kirkot kuuluvat Porvoon sopimuksen piiriin. Sopimuksen myötä kirkkojen papit voivat vihkiä avioon molempien kirkkojen jäseniä.”
Lisälinkkejä:
Norjan kirkon huhtikuiseen (11.4.2016) äätökseen avioliiton laajentamisesta koskemaan myös samaa sukupuolta olevien liittoja löytyy sivulta: https://kirken.no/nb-NO/om-kirken/aktuelt/historisk-vedtak-om-kirkelig-vigsel-for-likekjonnede-par/
Ohessa tiivis katsaus Norjan kirkon tilanteeseen samaa sukupuolta olevien liittojen suhteen. Alla oleva teksti perustuu Norjan suomalaisen seurakunnan pastorin Anssi Eleniuksen lyhyeen kuvaukseen ja suomentamaansa päätöstekstiin.
”Vuosikymmeniä kristillistä keskustelua jakanut asia oli vielä vuoden 2015 kesällä kärjistynyt siten, että huomattava osa tavallisia norjalaisia erosi kirkosta vastalauseena kirkossa vallitsevalle suvaitsemattomuudelle. Syksyn 2015 kirkollisvaaleissa tapahtui iso muutos, koska homomyönteistä kantaa edustaneet ryhmät voittivat selkeästi ja valittujen edustajien keski-ikä laski merkittävästi. Siksi huhtikuulla kirkolliskokouksen 155 edustajasta 88 äänesti uuden esityksen puolesta (77 % äänestäneistä).
Norjan kirkon (Den norske kirken) kirkolliskokouksen (kirkemøtet) päätös 11.4.2016:
1. Kirkolliskokous tunnustaa, että kysymys homojen yhteiselämästä ja samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä on asia, jossa Norjan kirkko ei ole onnistunut pääsemään yhteisymmärrykseen pitkien keskustelujen ja useiden selvitysten jälkeen.
2. Kirkolliskokous viittaa aiempaan päätökseen, joka korostaa sitä, että epäyhtenäisyys tässä kysymyksessä ei ole teologisesti arvioiden sellaista laatua, että se rikkoisi jumalanpalveluksellisen ja sakramentaalisen yhteyden Norjan kirkon sisällä. Kummallekin näkemykselle samaa sukupuolta olevien avioliitosta voidaan siksi antaa tilaa ja sallia niiden tuleminen ilmaistuiksi kirkon liturgisissa järjestyksissä, opetuksessa ja julistuksessa.
3. Kirkolliskokouksen enemmistö on sitä mieltä, että nykyisten naisen ja miehen välisten liturgioiden – avioliiton solmiminen ja esirukous siviilivihkimisessä avioliiton solmineiden puolesta – lisäksi pitää työstää vastaavat liturgiat (*kirkollisen toimituksen kaavat), jotka sisältävät samaa sukupuolta olevat parit ja joita voidaan soveltaa kaikille pareille.
4. Kirkolliskokouksen vähemmistö ei toivo samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä, sillä se on vastoin heidän käsitystään avioliitosta. Tätä näkemystä tukevat vähemmistön edustajat ottavat kuitenkin huomioon kirkolliskokouksen kokoonpanon ja sen, että tällaiset liturgiat (*kirkollisen toimituksen kaavat) tullaan työstämään ja ottamaan käyttöön.
5. Kirkolliskokous edellyttää, että nämä liturgiat (*kirkollisen toimituksen kaavat) otetaan käyttöön yleisinä liturgisina järjestyksinä. Ne koskevat koko Norjan kirkkoa siten, että kaikki jäsenet voivat mennä naimisiin paikallisessa kirkossaan.
6. Kirkolliskokous päättää, että papeilla on vapaus valita, toimittavatko he samaa sukupuolta olevan parin vihkimisen tai esirukouksen samaa sukupuolta olevien siviilivihittyjen puolesta. Myös muilla kirkon työntekijöillä tulee olla vastaava mahdollisuus olla osallistumatta kirkolliseen toimitukseen.
Lisäksi todetaan, että kirkolliskokouksessa 25.–31.1.2017 voidaan päättää uudesta liturgiasta.”
Oulu 11.1.2017 -Avioliitto kirkossamme tänään ja huomenna
Kirkkoherra Juhani Lavanko kutsui allekirjoittaneen mukaan Oulun tuomirovastikunnan pappienkokoukseen 11.1.2017 (Pohto) alustamaan avioliittoon liittyvistä kysymyksistä.
Käsittelimme avioliittoa pienen johdannon jälkeen ryhmätöinä. Noin 65 pappia saivat tehtäväkseen miettiä avioliiton eri ulottovuuksia jatkuvasti vaihtuvissa ryhmissä. Ryhmien tulokset on koottu kahdelle sivulle (syötä internetosoitteeksi padlet.com/jukkahautala/ouluA ja padlet.com/jukkahautala/ouluB).
Avioliiton taustoitukseen liittyvät diat löytyvät täältä: avioliitto-kirkossamme-tanaan-ja-huomenna-11-1-2017
Uusimmat kommentit