[Edustaja-aloite: Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta]
Kirkossamme on koko 2000-luvun ajan käyty keskustelua ihmiskuvasta, homoseksuaalisuudesta, rakkaudesta ja avioliitosta. Keskustelun on sysännyt liikkeelle ympäröivässä yhteiskunnassa ja kulttuurissamme tapahtuneet muutokset. Yksi tämän kaaren alkupää on 2000-luvun alun laki parisuhteen rekisteröinnistä. Vuoden 2017 uusi avioliittolaki on tihentänyt keskustelua ja vuosien 2016–2020 kirkolliskokouksissa asian käsittely vei runsaasti energiaa ja aikaa. Keskustelu on ollut tarpeen.
Kohdistaessamme pyynnön piispainkokoukselle, toivomus on, että piispat jatkaisivat hyvin aloittamaansa työtä. Vaikka aloitteessa esitetään piispainkokoukselle konkreettinen pyyntö valmistella ehdotus samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen ja siunaamisen mahdollistamiseksi kirkossamme, se jättää menettelytavan ja ratkaisutavat piispojen harkittavaksi.
Aloite siis liittyy edellisen kirkolliskokouksen piispoille antamaan tehtävään etsiä vaihtoehtoja avioliittokysymyksen ratkaisemiseksi. Piispainkokouksen vastaus kirkolliskokoukselle julkaistiin vuosi sitten (6.8.2020) ja se sisältää jatkotyöskentelyn kannalta tärkeitä linjauksia:
- Aloite tarkoituksena on rohkaista piispoja edelleen jatkamaan ratkaisun etsimistä. Omassa vastauksessaan he toteavat, että ”Kysymystä ei voi sivuuttaa toteamuksella, että kirkon nykyinen avioliittokäsitys on jo itsessään ratkaisu. Päätöksenteon luonteeseen ylipäätään kuuluu etsiä ratkaisuja, jotka toisinaan täydentävät, muuttavat ja korvaavat aiemmin tehtyjä ratkaisuja” (s. 4)
- Piispat lausuvat tärkeän teologisen ja käytännöllisen lähtökohdan keskustelun jatkamiseksi: ”Jos siis halutaan turvata ykseys, vaihtoehtoja avioliittonäkemyksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi on vain yksi: erimielisyyden hyväksyminen. Kirkko pysyy Kristuksen kirkkona ja elää täysin hänen armonsa varassa riippumatta sen avioliittonäkemyksestä ja -käytännöistä. Olennaista on löytää sellainen ratkaisu, jossa erimielisyys avioliittokäsityksestä ei ole ykseyden este ja jossa sen kanssa on helpointa elää.” Tämän voisi kai tiivistää sanomalla, että kristinusko ei seiso tai kaadu kysymykseen avioliitosta.
- Aloite on pyyntö, että piispat valmistelisivat ehdotuksen samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen ja siunaamisen mahdollistamiseksi kirkossamme. Tämä on tekisi näkyväksi juuri sen, mistä erimielisyydessä kirkossamme on kysymys. ”Asiassa voidaan perustellusti päätyä erilaisiin johtopäätöksiin, kuten perustevaliokunnan mietinnössä 1/2018 on kuvattu.” (s. 10)”
Pidän tärkeänä sitä, että kirkko käyttää valtiovallan sille suomaa autonomiaa vastuullisesti. Olemme ratkaisuissamme vastuussa noin 4 miljoonalle suomalaiselle kirkon jäsenelle. Lisäksi olemme erityisessä vastuussa niille ihmisille ja heidän perheilleen, jotka kokevat tämän yhteiskunnallisen ja kirkollisen avioliittoa koskevan ristiriidan omissa nahoissaan ja omassa arjessaan.
Kirkon jäsenet ovat myös osa suomalaista yhteiskuntaa, sen arvoympäristöä ja lainsäädäntöä. Siksi näen, että kirkolla, eli meillä, on erityisen suuri vastuu avioliittoa koskevien käytäntöjen ratkaisemiseksi. Kyse on kirkon ja valtion suhteen ylläpitämisestä ja kehittämisessä. Avioliittoa säädellään valtion toimesta ja valtio myös myöntää vihkioikeudet tahoille, jotka voivat toimittaa avioliittoon vihkimisen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vastuu tässä suurimpana uskonnollisena yhteisönä ja toimijana on aivan erityinen.
Oma toiveeni aloitteen ensimmäisenä allekirjoittajana on, että keskustelussa painopiste olisi hyvä kohdistaa itse aloitteessa esitettyyn asiaan ja välttää toistamasta kaikkea siitä, mitä avioliittoon liittyen on vuosina 2017 lähtien keskusteltu.
Uusimmat kommentit