Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat,

Kirkko on joutunut parin vuosituhannen aikana lukuisia kertoja arvioimaan oman perinteensä sisältöjä ja käytäntöjä uusissa tilanteissa. Sekä ajan että paikan eli kontekstien muutokset ovat synnyttäneet ja synnyttävät yhä kysymyksiä, joihin ei voi vastata toistamalla vain sitä, mikä on perittyä. Yksi kirkollemme ajankohtainen koetinkivi on 1.3.2017 hyväksytty avioliittolaki, joka mahdollistaa samansukupuolisten avioliitot. Mitä seurauksia tällä on kirkolle ja sen uskoon kastetuille?

Käsillä olevan aloitteen 22 allekirjoittajaa ovat liikkeellä vakavalla mielellä. Kirkko ei yksinkertaisesti voi ohittaa kysymystä samansukupuolisten avioliitosta ikään kuin se ei koskisi sitä, tai että kirkko olisi jo kantansa ilmoittanut. Vaikka kysymyksen keskeisyydestä tai painoarvosta olisi mitä mieltä tahansa, on selvää, että kirkon kannoilla asiaan on kokoaan suurempi symbolinen merkitys. Ratkaisut tässä salissa vaikuttavat merkittävästi monien kristittyjen ihmisten ja koko kirkon tulevaisuuteen.

Aloitteen allekirjoittajat lähtevät siitä, että kirkolliskokouksen on tunnustettava tosiasiat ja tartuttava työhön ratkaisujen löytämiseksi. Paikoilleen ei voi jäädä, hidastella ei kannata, tekemättä ei voi jättää. Kirkossamme uuteen avioliittolakiin on monenlaisia kantoja kuten suomalaisten keskuudessa ylipäätään. Vuonna 2014 Eduskunta hyväksyi avioliittolain yksinkertaisella enemmistöllä. Kirkossa vastaava päätös edellyttää määräenemmistöä. Kirkolliskokouksen on nyt kysyttävä itseltään, onko se pullonkaula, portinvartija vai tien avaaja? Nyt meiltä päätöksentekijöiltä vaaditaan tilannetajua ja rohkeutta – mutta myös sydäntä ja uskoa.

Kirkkona emme ole tällaisten valintojen edessä ensimmäistä kertaa. Kirkon usko on ollut pikemmin luova lähde kuin staattinen vesisäiliö. Sen takia evankeliumi on rikkonut eri aikoina ja eri puolilla maailmaa esteitä. Ja silti kirkko on ollut lähteensä, eli elävän kolmiyhteisen Jumalan, äärellä.

Haastan teitä, hyvä edustajakollegat, nyt ajattelemaan kahta muutosta. Ensinnäkin jo toteutuneita hyvin perustavia muutoksia kirkon historiassa ja toiseksi henkilökohtaisempaa mielenmuutosta.

Muutoksia kirkon historiassa

Kristinuskon syntyvaihe sisältää monia rajuja uudelleentulkintoja. Ympärileikkaus oli ensimmäisille kristityille itsestään selvä merkki Jumalan ikuisesta liitosta (1. Moos. 17:10). Se oli pysyvä tehtävä, josta Kirjoitukset todistivat – ja todistavat yhä. Mutta kristinuskon levitessä juutalaisen yhteisön ulkopuolelle tästä periaatteesta oltiin valmiita luopuman siksi, ettei se asettuisi Kristus-uskon esteeksi (Room. 2 ja 3; 1. Kor. 7:18).

Toinen merkittävä siirtymä koskee juutalaisia puhtaussäädöksiä. Ensimmäisille kristityille ne olivat itsestään selvä osa perinnettä ja uskoa. Niistäkin Kirjoituksissa oli selvät ohjeet – ja on tänäkin päivänä. Kertomus Pietarista Corneliuksen vieraana (Apt. 10) päätyy Pietarin toteamukseen: ”Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena.” (Apt. 10:28) Tämä päätös yhdessä ympärileikkauksesta luopumisen kanssa on vaikuttanut siihen, että kristinusko on ylipäätään saavuttanut myös nämä pohjoiset rantamme.

Aloitteen tekijöiden tarkoituksena ei ole siis se, että kaikki ajattelisivat samansukupuolisten avioliittojen oikeellisuudesta samalla tavalla. Näin tuskin tapahtui Pietarin tai Paavalin aikana, kun he Kristus-uskon tähden tasoittivat tietä myös muiden kuin ympärileikattujen ja kultillisesti puhtaiden tulla Jumalan kansan yhteyteen. Erilaiset käsitykset elivät kirkossa, mutta ne eivät muodostuneet yhteyden ja kirkon elinvoiman esteiksi.

Hyvät edustajakollegat. Onko meillä rohkeutta ajatella niin, että silloin kun emme pääse raamatuntulkinnassamme ja ymmärryksessämme yksimielisyyteen, asetuttuisimme aina Jumalan kuvaksi luodun ihmisen puolelle?

Toinen näkökulma: Avoimuus mielenmuutokselle

Uudessa testamentissa puhutaan monessa kohden mielenmuutoksesta, metanoiasta (esim. Mark 1:4, 15; 6:12; Matt. 3:8, 11; Luuk. 24:47; Apt. 2:38; 5:31; 11:18; 2. Tim.2:25; Hepr. 12:17). Sillä tarkoitetaan mielenmuutoksen ja uudistumisen lisäksi myös ”oman tiedon taakse menemistä”. Toisin sanoen, ajattelutavan tarkistamista – tai kenties aivan peruskorjausta, eli kääntymistä ja uudelleen ajattelua (Matt 3:8).

Jeesus kehotti ihmisiä mielenmuutokseen kaikkein rakkaimman juutalaisen lain ja perinteen äärellä. Paavali julisti mielenmuutosta, joka hänelle avautui Kristuksessa. Hän oli valmis luopumaan ympärileikkauksesta liiton merkkinä. Myös Pietarin oli mentävä aikaisemman ymmärryksensä taakse. Hänelle näytettiin asioita, joiden perusteella hänen ajattelunsa koki muutoksen.

Uskon, että me kaikki myönnämme mielenmuutoksen mahdollisuuden. Kuitenkaan mielenmuutosten keskellä me emme pysty varmuudella sanomaan, kenenkä mielenmuutos on nyt oikea ja kenen väärä. Pyhä Henki voi todistaa itse kullekin mielenmuutoksista. Ulkoapäin katsoen, ne eivät välttämättä näytä yhteensopivilta. Avioliittokysymyksen osalta lienemme tässä tilanteessa. Erilaisten vakaumusten ei tässä asiassa tarvitse olla ykseyden este, sillä ihmisestä ei ole totuuksiensa tuomariksi.

Edellä ensimmäisen muutoksen kohdalla totesin, että ympärileikkauksen ja puhtaussääntöjen rinnalle alkukirkossa tulivat myös toisenlaiset tavat. Meidän onneksemme. Pitäisikö meidänkin nyt vuorostaan evankeliumin aarteen ja ihmisten tähden suostua siihen, että mielemme voivat olla jaetut. Silti usko kolmiyhteiseen Jumalaan on jakamaton.

Hyvät edustajakollegat: Olemme kristittyinä saaneet omat talenttimme hoidettaviksemme (ks. Matt 25:14-30). Kaivammeko me ne maahan varmuuden vuoksi, jotta ne säilyisivät kaikenlaisten muutosten ja riskien ulottumattomissa? Vai uskallammeko me laittaa talenttimme käyttöön rohkeasti eteenpäin katsoen?

Me olemme tässä asiassa portin sulkijoita tai oven avaajia. Toivon sydämestäni yhdessä 21 muun edustajakollegani kanssa, että kirkolliskokous ymmärtää suuren vastuunsa siitä, millä tavoin kirkko on totta ihmisille nyt ja tulevaisuudessa,  keitä se sulkee piiriinsä ja miltä sen elämä näyttää ulospäin.

Toivomme myös, että kirkon ykseys säilyisi, vaikka kirkossa on erilaisia mielipiteitä. Erilaisten totuuksien keskellä on suostuttava etsimään tietä yhdessä eteenpäin.

Tavoitteemme myös on, että kirkko tekee itse oppiaan, opetustaan ja elämäänsä koskevat ratkaisut oman perintönsä ja perinteensä äärellä. Ei ole hyvä tilanne, jos kirkon opetusta ja toimintaa selvitellään hallinto-oikeuksissa. Tästä me, hyvät kollegat, olemme nyt vastuussa.

Sen takia esitämme aloitteessamme, että:

Kirkolliskokous päättää ryhtyä valmistelemaan tarvittavia muutoksia kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi mahdollisimman pian myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi. Perinteisellä tavalla avioliittoon suhtautuville turvataan mahdollisuus olla ja toimia kirkossa tasavertaisesti.

Kaikkien aloitteessa mukana olleiden puolesta toivon, että kirkolliskokous ottaa asian vastuulliseen valmisteluunsa.

Jaa somessa: