Mitä tärkeämpi jokin asia on, sitä tarkemmin sen olemusta on eriteltävä käsitteellisesti. Lähi-idässä yksi tällainen tärkeä ilmiö on viinin ympärille rakentunut kulttuuri.  Raamatussa sana amppeli (ampelos) merkitsee viiniköynnöstä (Gen. 40:9; Matt. 26:29). Nykykielessä amppeli tarkoittaa riippuvaa kasvia tai riippuvalaisinta.

Uudessa testamentissa viini on ’oinon’ (Mt. 9:17). Viinirypäleille (stafulee, Matt. 7:16), tertuille (botrus, Ilm. 14:18) ja viinileilille (askos, Mk. 2:22) on omat sanansa. Nykykreikassa viini on ’krasi’.

Kun Mikael Agricola käänsi Uutta testamenttia suomeksi, hänellä ei ollut vastineita viiniin liittyvällä hienojakoiselle sanastolle. Siksi hän käänsi viinin viinaksi. Vastaavasti viiniköynnös (ampelos) kääntyi viinapuuksi.

Luonnontieteellisestä näkökulmasta viinipuu ei ole puu vaan köynnös. Uuden testamentin sivuilla puu on ’dendron’ (esim. Matt. 12:33). Silti puhe viinipuusta on jäänyt elämään suomen kieleen ja uskonnolliseen sanastoon. Johanneksen evankeliumin ’ampelos’ on nykyisessäkin raamatunkäännöksessä viinipuu: ”Minä olen viinipuu, ja te olette oksat…” (15:5). Kirkon virsikirjassa viinipuu esiintyy muutamia kertoja (177, 180, 515), köynnös ei lainkaan.

Vertauskuva puusta ja oksista on vahva. Se kuvaa osien yhteyttä ja yhteyden perustaa. Rungossa liikkuvat juurinesteet kuljettavat salattua voimaa oksiin. Oksien tehtävänä on kantaa hedelmää. Voimakasta ja rikasta kuvaa puusta on ollut vaikea raamatunkäännös- tai virsikirjauudistustyössä syrjäyttää.

Mutta poikkeuksiakin on. ’Ampelos’ on käännetty viiniköynnökseksi kohdassa, jossa Jeesus toteaa, ettei ”maista viiniköynnöksen antia ennen kuin…Jumalan valtakunnassa.” (Mark. 14:25). Vanhan testamentin osalta Kirkkoraamattu (1992) pitäytyy johdonmukaisemmin viiniköynnöksessä. Ainoastaan Hesekielen kirjassa (17:8) mainitaan viinipuu.

Jaa somessa: