Some-ajan puheita, keskusteluja ja kirjoittelua voi tuskin kutsua ’sopusointuiseksi’ (symfoonia). Mieluummin ne kuulostavat melulta eli kakofonialta (kako, ’paha’ – foonos, ’ääni’). Kolmas tapa lähestyä äänten, keskustelujen ja mielipiteiden maailmaa on toivoa yksiäänisyyttä ja saman toistoa (monotonia).

Nämä kolme äänimaailma ovat ympärillämme kaikkialla niin arjessa, politiikassa kuin kirkossa. Media vahvistaa riitasointuja ja kontrapunkteja, eli pääsävelmään liittyviä vastaääniä.

Musiikkiterminä sinfonia esiintyy Raamatussa pari kertaa. Sillä viitataan juhlasoittoon, jossa useat eri soittimet muodostavat äänten sointuvan kokonaisuuden. Molemmissa kertomuksissa soiton juhlallisuus katoaa kuitenkin katkerien ja kielteisten tuntemusten taakse.

Tuhlaajapoika-kertomuksessa pelloilta palaava isoveli kuulee juhlan äänet ja ’soiton’ (symfoonia), kun kotiin palannutta pikkuveljeä juhlitaan. Isoveljen korvissa soittoa voimakkaampana kaikuu katkeruuden ja kateuden soraäänet (Luuk. 15:25). Danielin kirjassa (3:5) soitto ja juhlamusiikki kehystävät kuninkaanpalvonnan kulttia, johon kaikkien oli yhdyttävä. Ja ellei sille alistunut, vaihtoehtona oli uuni.

’Sinfonia’ on myös yhteisymmärrystä ja yhteistä sopimista. Se voi liittyä yhteiseen rukoukseen (Matt. 18:19), palkkaneuvotteluissa saavutettuun yhteisymmärrykseen (Matt. 20:2), puolisoiden välisestä yhdyselämästä sopimiseen (1. Kor. 7:5) tai (Vanhan testamentin) profeettakirjoitusten ja Kristus-julistuksen sopusointuun (Ap.t. 15:15).

Aina sopusointua ei voi rakentaa. ”Silloinhan uusi viitta menee pilalle eikä myöskään uudesta kankaasta otettu paikka sovi vanhaan.” (Luuk. 5:36). Myöskään ilmiselvät vastakohdat eivät voi muodostaa sopusointuista kokonaisuutta (2. Kor. 6:15).

Minkälaisena sinä kuulet hyvää sanomaa julistavan kirkon tai muiden kristittyjen äänen? Minkälaisella äänellä sinä osallistut keskusteluun?

Jaa somessa: