”Rahat tai henki!” Henki (pneuma) on elämän merkki. Nykyään pneuma-johteiset sanat elävät erityisesti hengityselinsairauksia (mm. pneumonia) tutkivassa ja hoitavassa lääketieteessä. Myös tekniikan sanastossa pneumaattiset, eli ilmalla toimivat koneet ja laitteet, jopa kylvökoneet ja urut, ovat tavallisia. Maailma ei rullaa vain pyörien päällä, vaan nimenomaan pyörien, jotka ovat sopivasti täytetty ilmalla.

Kirkollisena sanana ’pneuma’ on jäänyt latinalaisen tradition ’spirituksen’ varjoon. Sitä kautta tuttuja ovat Sanctus Spritus (Pyhä Henki), spiritualiteetti (hengellisyys) tai vaikka tavallinen puhe hyvästä ’spiritistä’, yhteis- tai joukkuehengestä. Teologiassa sentään puhutaan pneumatologiasta (eli kolminaisuuden kolmannen persoonan tarkastelusta).

Pneuma on Raamatussa erittäin yleinen sana. Sen käyttö alkaa luomiskertomuksen toisessa jakeessa (1. Moos. 1:2) ja päättyy Ilmestyskirjan (22:17) loppuriveillä. Pneuman merkityssisällöt ovat niin ikään erittäin laajat. Ne vaihtelevat Pyhästä Hengestä (Matt. 28:19 tuuleen (Joh. 3:8). Pneuma on elävän henkäystä (2. Tes. 2:8), henkeä, elinvoimaa ja kaikkea elävää (1. Moos. 6:17).

Muun elävän ohella myös ihmisen henki on tärkeä (1. Moos. 2:7; Ps. 104:29). Se on yksilöllinen, ainutlaatuinen ja tunnistettava. Suomen sana ’henkilö’ kuvaa hyvin yhteyttä henkeen ja elämään. Hengellä viitataan myös näkymättömään eetokseen, luonteeseen tai voimaan, joka ihmisen tai jonkin muun (Ap.t. 23:8) kautta keskellämme vaikuttaa (Matt. 5:3).

Joku saattaa määritellä ihmisen pelkästään materiaaliseksi kokonaisuudeksi. Tällöin henki olisi vain materian aikaansaama virtaus, joka loppuu, kun ruumis sammuu. Silti, esimerkiksi tutun ihmisen avoimen arkun äärellä hiljentyessä saattaa huomata, että henki on todellisinta silloin kun se puuttuu.

”Kaikki, joissa henki on / kiittämään jo tulkohon Herraa hyvää riemulla / halleluja halulla!” (VK 332:4)

Jaa somessa: