”Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä”. Entisaikoina, säiden lämmetessä, helluntain korvilla pirttien nuoriso siirtyi kesäksi aittoihin asumaan, mikä helpotti heidän kanssakäymistään. Sananlasku kannustaa aktiivisuuteen: ”varhainen lintu madon löytää”.

Kirkkovuodessa helluntai on Pyhän Hengen vuodattamisen tapahtuma (Ap.t. 2) ja kirkon syntymäpäivä. Nimi helluntai on tullut kieleemme muinaisruotsista. Uuden testamentin kreikankielisessä tekstissä helluntain paikalla lukee ’eemeran tees penteekostees’ – kirjaimellisesti ’50. päivä’ [pääsiäisestä].

’50. päivän juhla’ (pentakostee) on juutalainen viikkojuhla (hepr. savuot, 2. Moos. 23:16; 2. Makk. 12:31-32). Sitä vietettiin seitsemän viikkoa sadonkorjuun jälkeen 50. päivänä. Tuosta päivästä tuli myöhemmin ”Tooran antamisen juhla” (hepr. simhat tora). Juhla aloittaa juutalaisen ”kirkkovuoden”. Toora luetaan läpi vuoden aikana. Varhaiskristillinen ajanlasku niveltyi tähän olemassa olevaan juhlarakenteeseen (Ap.t. 2).

Mielikuvissa ’pentakostee’ liittyy helposti Pyhään Henkeen (pneuma [h]agion), vaikka sanalla ei tätä merkitystä ole. Syy siihen on ehkä helluntailaisuus (engl. Pentacostals), joka painottaa opetuksessaan Pyhää Henkeä, armolahjoja ja uskovien kastettava. Liike rantautui Suomeen 1910-luvulla ja nykyään sillä on jäseniä yli 50.000. Maailmanlaajuisesti helluntaiherätyksen piirissä on yli 110 miljoonaa ihmistä.

’Pentakostee’ tarkoittaa myös riemuvuotta (3. Moos. 25). Nämä molemmat juhlat, toinen viikkotasolla (50 viikon kalenterivuosi) ja toinen vuositasolla (50. vuosi riemuvuotena) perustuvat lukuun 50.

Kristillinen usko tunnustautuu kolmiyhteiseen Jumalaan. Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Isän (Luoja) ja Pojan (Lunastaja) työtä aina ja kaikkialla. Pyhän Hengen täyttymyksen odotuksessa on paljon samaa kuin kerätyn sadon juhlan tai vapautuksen juhlan odotuksessa. Jumalan hyvä tulee keskellemme ja se koskee kaikkia.

Jaa somessa: