Lamppu (lampas) on jokapäiväinen käyttöesine, sillä ihmisellä on aina ollut tarve taistella päivittäistä pimeänhetkeä vastaan. Lampun kutsumanimi ja tehtävä on sama, vaikka sen valonlähde on muuttunut langan sydämessä palavasta öljystä hehku- tai led-valoon. Lamppu antaa valoa työntekoon, tuo turvallisuutta pimeässä liikkuvalle ja luo tunnelmaa arkeen ja juhlaan. Valon määrä on lisääntynyt.

Lampedusan pieni saari kuuluu Italialle ja sijaitsee Välimerellä Italian ja Afrikan mantereen välissä. Se kantaa nimessään viitettä lamppuun tai soihtuun. Vaikka nimen alkuperästä on eri teorioita, voi hyvin ajatella, että majakkasaarena toiminut paikka viittaa lamppuun tai valoon. Reittiä viitoittavana kutsuna se tuli maailman tietoisuuteen eritysesti vuonna 2015 lukuisten pakolaisten välietappina Eurooppaan.

Lamppu (lampas) esiintyy Raamatussa oliiviöljylamppuna (Matt. 25:1-13; Ap.t. 20:8) ja soihtuna (Joh. 18:3; 1. Moos 15:17), mutta myös tulen leimahteluna (2. Moos. 20:18). Agricola käytti lainasanaa lamppu (Matt. 25), ja hänen mukaansa Jeesusta tultiin vangitsemaan “tulisoittoin ja lyhtyden kanssa” (Joh. 18). Sana tarkoittaa myös valaisemista (lampei Matt. 5:15).

Menora, seitsenhaarainen kynttelikkö, on vanha juutalainen symboli. Sen teko-ohjeet ovat laissa (2. Moos. 25:31). Alun perin menora on ollut öljylamppu ja muuttunut myöhemmin kyntteliköksi. Profeetta Sakarja (4:2-3) ja Ilmestyskirjan kirjoittaja (4:5) kuvaavat näyissään todennäköisesti juuri seitsenhaaraista menora-lamppua.

Lamppu saa teksteissä ymmärrettävästi vahvoja hengellisiä merkityksiä. Psalmissa “Sanasi on lamppu”, jonka varassa pimeässä elämässä voi suunnistaa (Ps.119:105). Lamppu, joka on sytytetty, on tarkoitettu antamaan valoa ympärilleen, ei piiloon laitettavaksi (Luuk. 8:16; 11:33). Näissä tapauksissa lampun takana on kreikan sana ’luxnos’, mistä juontuu myös valaistusvoimakkuusyksikkö luksi.

Jaa somessa: