Aika (khronos) oli kreikkalaisessa mytologiassa maailman valtias. Sellainen aika kieltämättä on. Sen hammas nakertaa vääjäämättömästi. Jokainen auringonnousu ja -lasku tekevät yhden lisäpiirron päivien sarjaan ja yksittäisen ihmisen elämä katoaa sen kulkuun.

Adjektiivi ’krooninen’ (khronikos) tarkoittaa pitkäkestoista. Useimmin sitä käytetään sairauksiin liittyen. Toki esimerkiksi aika- tai rahapulakin voivat olla kroonisia.

Kronoksesta tulee myös sana kronikka, joka jäsentää historian tapahtumia usein hallitsijoihin ja heidän hallitsijakausiinsa viitaten, aikajärjestyksessä. Vanhassa testamentissa Aikakirjat ovat kronikoita. Raamatusta löytyy muutakin ”kronikkatyyppistä” tekstiä, vaikkapa lukuisa määrä sukuluetteloita.

Historiantutkija, mutta todennäköisemmin moni muu eri aikakausien välillä matkusteleva, saattaa sortua anakronismiin (ana, khronos – ’vastaan’, ’aika’), eli aikakausiin liittyvien asioiden siirtelyyn niiden välillä. Anakronismi piilee myös siinä, kun Raamattua lukeva henkilö täyttää tekstissä olevia aukkoja asioilla, jotka ovat hänelle tuttuja hänen omasta ympäristöstään. Hän kuljettaa tahattomasti menneisyyteen ’sen vastaisia’ asioita. Kristillisessä kasvatuksessa ja taiteessa tämä toimii toisinkin päin: Jeesus on pyhäkoulun kuvastossa vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen.

’Khronos’ esiintyy Raamatussa kohtalaisen tiuhaan. Se viittaa ihmisen elinaikaan (5. Moos. 22:19), tai aikaan, jolloin perhekunta asusti tietyssä paikassa (2. Moos. 14:13). Sillä viitataan vuorojärjestykseen (Est. 3:15) tai oikeaan ajoitukseen (Tob. 14:5, o khronos toon kairoon).

Yleistäen voi todeta, että silloin kun jokin aikajanalla (khronos) tapahtuva asia on merkityksellinen ja tärkeä, Raamattu käyttää siitä termiä ’kairos’. Saarnaajankirjan 3. luvussa luetellaan elämän taitekohtia sanomalla, että ”aika on syntyä…kuolla…” – ja tällöin ajan sana on ’kairos’.

 

[*toimitusteknilisistä syistä julkaisen kirjoitussarjan viimeisen, 50. sanan Khronos nyt tällä paikalla – kirjassa se on päättävä kirjoitus]

Jaa somessa: