Keraamikko (kerameoos) edustaa vanhaa ammattikuntaa. Vanhimmat keraamiset esineet, jumalpatsaat, ovat yli 20 000 vuoden takaa. Kun maanviljelys otti voiton metsästäjä-keräilijäkulttuurista, tulivat savesta valmistetut käyttöesineet (keramion) tarpeellisiksi. Arkikäytön lisäksi esineitä koristeltiin ja jalostettiin juhlavampaan käyttöön aina taide- ja kulttiesineiksi.

Varhainen visio taivaaseen ulottuvasta Babylonin tornista perustui tiileen (1. Moos. 11:1-4). Tiiltä on käytetty rakentamiseen jo yli 6000 vuotta (Mesopotamia). Egyptissä valmistettiin kuivattua savitiiltä noin 5000 vuotta sitten. Eksodus (2. Moos. 5) mainitsee Israelin kansan valmistaneen niitä faaraolle pakkotyönä.

Jesaja (29:13; 45:9) ja Jeremia (18:6) käyttävät keraamikkoa ja savea havainnollistamaan Jumalan ja ihmisen suhdetta: savella ei ole valitusoikeutta muovaajaansa (myös Sir. 33:13; Room. 9:21-22). Viisauden kirjasta (apokr.) löytyy elävä kuvaus savenvalajan työstä ja työn moraalisista ulottuvuuksista (15:7-13).

Tunnettua oli, että saviastiat olivat halpoja metallivalmisteiden rinnalla (Valit. 4:1-2) ja metalli murskaa saven helposti (Ps. 2:9). Paavali nojaa tähän todetessaan, että ”meillä on aarre saviastioissa” (2. Kor. 4:7).

Savenvalaja liittyy Jeesuksen lähipiiriin. Juudaksen hautapaikaksi ostettiin savenvalajan pelto, jonne hänet ja muut muukalaiset haudattiin (Matt. 27:6-7).

Arkeologia täydentää ja haastaa historian tutkimuksen kuvaa menneisyydestä. Keraamisilla esineillä on tärkeä rooli. Raamatuntekstien kuvaukset luvatun maan asuttamisesta ovat joutuneet tässä testissä ahtaalle.

Keraamikkoja tarvitaan aina. Keraamikko Tiia Matikainen on valmistanut taidetta poltetusta tiilestä, suunnitellut ja tehnyt kauniita käyttöastioita sekä luonut taide-esineitä, jotka kantavat ravistelevaa sanomaa. Legenda kertoo, että Jeesus valoi savilinnun ja puhalsi sen henkiin.

Jaa somessa: