Siunaaminen (eulogia) merkitsee kirjaimellisesti ’hyvän puhumista’, mutta myös ’järjellistä’. Puheella luodaan maailmoja. Jos kansakunnan johtaja sanoo: ’tahdon rauhaa’, tai ’tahdon sotaa’, tai ’muurin’, sanominen vaikuttaa asioihin ja miljoonien ihmisten elämään. Asia- ja henkilötasolla siunaaminen merkitsee yhtäältä perinteen tai perinnön siirtoa, toisaalta valtuuttamista.

Jumala luo sanallaan, puhumalla (1. Moos. 1; Joh. 1). Hepreankielessä ’luomista’ ja ’siunaamista’ tarkoittavilla sanoilla on vahva yhteys. Septuaginta on käännöksessään tavoittanut tuon yhteyden. Ensin on sana tai ajatus (logos), joka lausuttuna saa jonkin olemaan. Lisäksi olevaksi lausutusta asiasta todetaan, että se on ’hyvä’. Luominen on ’siunaus’ (eu-logos).

Jumala ’puhuu hyvää’. Puheellaan hän tekee olevaksi ihmisen ja antaa tälle tehtävän (1. Moos. 1:28). Sitä ennen Jumala siunasi samalla tavoin eläimet tehtäviinsä. Siunaaminen on alati jatkuvan luomisen teko (engl. procreation). Se on luomakunnan jäsenille annettu valtuutus ja tehtävä.

Ihmisten piirissä siunaus merkitsee (arvo)vallan ja perinnön siirtoa. Vanha Iisak antaa siunauksensa Jaakobille luullen tätä esikoispojakseen Eesauksi (1. Moos. 27). Tapahtumassa ei lausuttu vain hyviä sanoja, vaan siinä siirtyi muutakin. Siunaukseen sisältyy myös lahjan, runsauden ja hyvinvoinnin ajatus (2. Kor. 9:5).

Jeesus siunasi pojan viisi leipää ja kaksi kalaa (Mark. 8:7), pieniä lapsia (10:16), leivän ja viinin (Matt. 26:26) sekä työtoverinsa (Luuk. 24:50). Hän ohjeisti opetuslapsiaan siunaamaan niitäkin, jotka heitä kiroavat (Luuk. 6:28).

Mikä, kuka tai ketkä ansaitsevat siunauksen? Ennen kuin kysymykseen antaa vastauksen, on hyvä ymmärtää, että jokainen rohkaiseva ja siunaava sana saa ihmisen olemaan. Vastaavasti lyövä ja paha sana tekee ihmistä olemattomaksi ja näkymättömäksi. Sanat eivät ole vain sanoja, vaan sana on myös teko.

Jaa somessa: