”Tottumus on toinen luonto”. Etiikka on saanut nimensä sanasta ’tapa’ (ethos). Etiikasta puhutaan nykyään työyhteisön, ammattikuntien ja yritysten toimintaa ohjaavana periaatteena, jolla herätetään luottamusta asiakkaisiin. Esimerkiksi vanhustenhoitoa tarjoava yritys saattaa kirjata eettiset periaatteensa kaikkien nähtäville.

Latinan kielessä tapaa (ethos) vastaa ’mores’, mistä tulee sana moraali. Moraalia sekä eettisiä järjestelmiä tutkivaa tieteenalaa kutsutaan etiikaksi. ’Eetoksella’ tarkoitetaan myös hieman abstraktimpaa toimijan arvoja paljastavaa pyrkimystä.

Aristoteleen (384-322) retoriikan, eli puheella kuulijaan vaikuttamisen opin, kolme kulmakiveä olivat argumentointikyky (logos), puhujan luotettavuusvaikutelma (ethos) ja kyky hyödyntää tunteita (pathos). Nämä kulmakivet tunnettiin ajanlaskumme alun maailmassa ja niille on käyttöä vieläkin.

Uudessa testamentissa ’tapaa’ tarkoittava termi esiintyy ainakin neljässä merkityksessä. Ensinnäkin se on henkilön tai yhteisön luonteenomainen toimintatapa (Luuk. 22:39) tai sen arvostelu (Hepr. 10:25). Toiseksi tapa on sovittua säännönmukaisuutta (Luuk. 1:9). Kolmas merkitys kuvastaa uskontoon ja kulttuuriin liittyvää vahvaa käyttäytymismallia, vaikkapa juutalaista hautaustapaa tai muuta säädöstä (Joh. 19:40; Apt. 6:14). Neljäs viittaa (Rooman) lainmukaiseen toimintaan ja tapaan lakina (Ap.t. 16:19-22; 25:16).

Ethos on käytännön toimintaa, näkyvää lain tai perinteen harjoittamista. Se antaa ryhmälle (etnos) ominaispiirteen (ethos), josta se tunnetaan. Monet uskonnolliset tavat ovat juuri tällaisia: pyhäpäivät ja juhla-ajat, ristinmerkki, polvistumiset, kumartumiset, ruoka- ja iltarukoukset.

Parhaimmillaan ulkoinen tapa ilmentää ja tukee sisäistä asiaa. Jos ulkoinen tapa ja sisäinen uskomus ilmenevät ristiriitaisena (Mark. 7), tavan harjoittaminen on tekopyhyyttä (Luuk. 6:42; 13:15).

Jaa somessa: