”Työ [ergon] tekijäänsä neuvoo”. Sanasta juontuu kaksi tärkeää ’työn sanaa’. Ensinnäkin synergia (sun-ergos), joka tarkoittaa kirjaimellisesti yhteistyötä, ja toiseksi ergonomia (ergo-nomos, työn laki), joka pitää huolta hyvistä, kestävistä ja työhyvinvointia tukevista työtavoista.

Jumala sai työnsä (erga) päätökseen ja lepäsi seitsemäntenä päivänä (LXX, 1. Moos. 2:2). ’Ergon’ esiintyy Raamatussa työnä, tekona, toimintana ja tehtävänä. Tekemistä merkitsee myös toinen hyvin tavallinen verbi, ’poieoo’. Nämä kaksi esiintyvät yhdessä Jeesuksen neuvoessa ”tekemään [epoiete] Abrahamin tekoja [erga]” ( Joh. 8:39; ks. myös 1. Moos. 39:11). Sadonkorjaaja on ’ergatees’ (Matt. 9:37) ja työtoveri ’sunergos’ (Room. 16:3).

Farao moitti Moosesta ja israelilaisia laiskoiksi ja ryhtyi nostamaan työn tuottavuutta laittamalla heidät tekemään (erga) pakkotyönä saman päivittäisen tavoitemäärän tiiliä, mutta lisäksi keräämään tarvittavat oljet tiilentekoon (2. Moos. 5:4-19).

Jaakobin kirjeessä (2:22) korostetaan, että usko (pistis) tulee todeksi vasta teoissa (ergoon), ja että ne vaikuttavat yhdessä (syneergei).

Luterilaisessa perinteessä Jumala-suhteeseen liittyvät asiat on jätetty korostetusti Jumalan työksi. Sana ja sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovat uskon synnyttämisen ja vahvistamisen välineitä. Jumala tekee varsinaista työtään niiden kautta. Tähän suhteeseen eivät kuulu ihmisen puolelta työ tai teot – ainoastaan usko.

Toisaalta Luther laittoi korostetusti painoa työlle kutsumuksena ja lähimmäisen palvelutehtävänä – rakkautena. Palvelemalla lähimmäistä, ihminen palvelee Jumalaa (Mark. 7:1-13). Näin ajateltuna ihmisen ja Jumalan ’synergia’, yhteistyö, tapahtuu parhaiten silloin, kun työnjako ja työnkuvat ovat hyvin selvärajaiset. Jumala toimii uskon alueella ja ihminen ahkeroi rakkauden kentällä. Työn direktio-oikeus on Jumalalla.

Jaa somessa: