Dynamiitti synnyttää räjähtävää energiaa ja voimaa. Se on väkivaltaista, se syttyy ja sammuu silmänräpäyksessä. Vastaavasti dynaamisuus on prosessimaista sitkeää voimaa, jossa asiat hakevat reittinsä ikään kuin vesi, joka pinnalle kaadettuna etsii uomansa.

Dynaamisuus on liikettä mahdollisuuksista toteutumiseen. Kreikkalaisessa filosofiassa olemassa oleva (aktuaalinen) laajenee sitä mukaa kun mahdollisuudet (potentiaalinen) toteutuvat. Dynaamisuus leimaa erityisesti läntistä kulttuuria ja sen julkista toimintaa. Dynaamisuuden vastakohta on staattisuus.

Raamatussa ’voima’ (dunamis) esiintyy tiheästi. Sillä tarkoitetaan muun muassa Jumalan (5. Moos. 8:17; Matt. 22:29), Jeesuksen (Mark. 5:30; 2. Piet. 1:16), Pyhän Hengen (Room. 15:13), hallitsijan (2. Moos. 14:28), ja synnin (1. Kor. 15:56) voimaa. Sillä voidaan tarkoittaa myös kykyä tai voimalähdettä, kuten sotajoukkoa (5. Moos. 11:4) tai juhtaa (4. Moos. 31:9).

Yksi raamatun läpileikkaava ajatus on, että Jumalan sana on luova ja dynaaminen voima. Se luo todellisuuden olemaan ja olevan uudistumaan. Sana tulee lihaksi yhä uusissa tilanteissa. Staattisen pysähtymisen sijaan se uudistaa ja laittaa uudistumaan. Kirkko instituutiona – kuten useimmat instituutiot – ovat olemukseltaan säilyttäviä. Evankeliumi taas on luonteeltaan tapahtumista, liikettä ja uuden muodon ottamista. Kristitty elää tässä staattisuuden ja dynaamisuuden jännitekentässä.

Vuoden 1992 raamatunkäännöstyössä sovellettiin dynaamisen vastaavuuden periaatetta. Käännöstyössä ei tavoitella sanatarkkuutta vaan sitä, että ilmaistu ajatuskokonaisuus kääntyy vastaanottajan kokemusmaailmaan.  Jos esimerkiksi englannin kielen ilmaus ”it is raining cats and dogs” pitäisi kääntää suomeksi, dynaamisella periaatteella tehty käännös saattaisi kuulua, että ”sataa kaatamalla” tai värikkäämmin ”sataa kuin aisaa”.

Jaa somessa: