’Demiourgia’ tarkoittaa luomistyötä tai jonkin asian valmistamista. Sanan takana ovat sanat ’kansa’ (deemos) ja ’työskennellä’ (ergos). Demiourgia on esimerkiksi käsityöläisen tekemään julkista ja luvallista valmistustyötä, joka edellyttää taitoa ja luovuutta. Luomistyöstä juontuu sana demiurgi, luoja.

Demiurgi (deemiourgos) oli hellenistisessä kulttuurissa tunnettu erityisesti Platonin (427-347 eKr.) filosofian (Timaios-teos) kautta. Hänen mukaansa demiurgi oli maailman muovannut, tosiolevaista jumaluutta alempi luojajumala. Periaatteessa ihan kelpo tyyppi, vaikkei ehkä terävintä kärkeä.

Demiurgian käsite löytyy noin 100-luvulla eKr. Vanhan testamentin apokryfikirjasta (LXX, 2. Makk. 4:1; 10:2). Uudessa testamentissa ’demiourgos’ esiintyy vain kerran tarkoittaen jotakin ”Jumalan suunnittelemaa ja tekemää” (Hepr. 11:10). Paljon useammin luomista kuvataan käsitteillä ’ktisis’ tai ’poieoo’.

Platonin filosofia sisälsi luotua maailmaa koskevan arvotuksen. Näkyvä ja konkreettinen maailma on muuttuva ja häilyvä heijastus tosiolevaisesta. Tämä todellisuuden osia arvottava ajattelu jyrkentyi gnostilaisuudessa (noin 100-200 jKr.) dualistiseksi maailmankuvaksi. Gnostilaisuudessa demiurgi tulkittiin pahantahtoiseksi materiaalisen ja katoavan maailman luojaksi. Yksi gnostilaisuudesta vaikutteita saanut henkilö oli Markion (n. 85-160), joka katsoi, että Vanhan testamentin luojajumala oli aivan eri asia kuin Jeesuksen Isä(jumala).

Varhaiskristillinen kirkko torjui gnostilaiset ja markionistiset käsitykset. Siksi uskontunnustuksissa todetaan, että Jumala on kaikkivaltias, taivaan ja maan – ja kaiken näkyvän ja näkymättömän – luoja (poieeteen). Ilmaus sisältää kaksi alleviivausta: Jumala luo tyhjästä (lat. ex nihilo) ja hän luo vapaasti sellaisen maailman kuin tahtoo (kaikkivaltias). Siksi kaikesta luodusta ja luomakunnasta voi sanoa, että se on hyvä.

Jaa somessa: