Mitä tekemistä kilpailulla (athleesis) on kristinuskon kanssa?

Helleeninen kulttuuri arvosti urheilua ja ruumiinkuntoa. Kilpailu (athleesis, 2. Tim. 2:5-6; Hepr. 10:32), kilvoittelu (agoona 1. Tim. 6:12, 2. Tim. 4:7) ja harjoitus (askeoo Ap.t. 24:16) putkahtelevat esiin Uuden testamentin kirjeissä. Kirjoittajat saattoivat nojautua tuttuun kertoessaan Kristuksen seuraamiseen liittyvästä harjoituksesta: ”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!”. (1. Kor. 9:24[-27])

Kreikkalaisia urheilijoita ja taistelijoita valmistettiin ”lukioissa” (gymnasion). Lukuharrastukseen viittaava nimi kätkee taakseen ruumiillisen suorituskyvyn määrätietoisen vahvistamisen. Itse sana ”gymnos” merkitsee alastonta. Kilpailuissa (athleesis) nuoret miehet ottivat toisistaan mittaa alastomina.

Kristinusko omaksui yhtenä juonteena ympäröivästä kulttuurista kurinalaisuuden perinteen (askeoo). Kilpailu siirtyi yleisötilaisuuksien ruumiillisista voimanmittelöistä ihmisen sisäiseen maailmaan.

Kristillinen luostarilaitos muunsi atleesiksen askeesiksi: kuuliaisuus, naimattomuus ja omaisuudesta irtautuminen loivat puitteet sisäiselle kilvoitukselle. Eurooppalainen kirjallisuus, sivistys, sairaanhoito ja lääketiede ovat paljolti velkaa luostareissa tapahtuneelle kilvoittelulle.

Yleisen hyvinvoinnin kasvaessa askeesille on ollut vaikeaa löytää luontevaa paikkaa. Toisaalta, askeettisen harjoituksen piirteitä on nähtävissä siinä, millä tavoin suuri joukko ihmisiä pitää itsensä liikkumalla ja ravintokuurilla hyväkuntoisena ja työkykyisenä. Askeettinen harjoitus tuottaa punttisalien kolinassa atleetteja, jotka eivät pyri kilpailemaan niinkään yleisön edessä kuin peilin edessä ja itseään vastaan.

Jaa somessa: