Geologia eli maantiede tulee sanoista ’maa’ (gee) ja ’logia’ (oppi, puhe). Geologia keskittyy maapallon historiaan, rakenteeseen ja siinä tapahtuvien ilmiöiden tutkimukseen. Raamatussa ’maalla’ (gee) on ulottuvuuksia, jota rönsyävät tieteellistä puhetta laajemmalle.

Luomiskertomus alkaa maasta (geen, LXX, 1. Moos. 1). Maa erotetaan vedestä ja se antaa voiman kaikille kasveille ja paikan eläimille. Ihminen luodaan maasta (1. Moos. 2:7), ja siihen hän on sukupolvi toisen jälkeen palaa (Saar. 12:7). Kreikan kielessä ’maa’ ja ’ihminen’ erottautuvat käsitteellisesti, mutta hepreaksi ’maa’ (adam) tarkoittaa myös ihmistä (Adam) ja punertavaa (maan) väriä.

Ihminen on sidottu maahan: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö” (1. Moos. 8:22). Maan yksi ulottuvuus on alueellinen. On oma (luvattu) maa, jossa ihminen voi menestyä ja vaurastua. Se, joka rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, menettää oikeuden maahansa. Maasta erotetaan myös Jumalan kohtaamisen paikkoja (2. Moos. 3:5) ja ihmisen sieraimissa on elämän henki – tietoisuus.

Vaikka evankeliumeissa maa ei ole keskeinen teema, luvataan kuitenkin, että kärsivälliset saavat periä maan (Matt. 5:5). Tämä sama rohkaisu kuullaan Vanhassa testamentissa lukusia kertoja (mm. Jes. 57:13; Ps. 37).

Maa on hyvä. Se on elämän ehto ja kehto. Maalla viitataan joskus ’maailmaan’ (Ilm. 19:2). Silti maahan (gee) ei lueta moralistisia tai negatiivisa sisältöjä, sillä niitä kuvaavat paremmin käsitteet ’kosmos’ tai ’aion’.

Uusi testamentti sisältää näyn ’uudesta taivaasta ja uudesta maasta’ (2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1). Samanlaista uutta alkua saattavat aikamme ihmiset ja nousevat sukupolvet sisimmässään toivoa, kun tietoisuus maapallon tilasta ja pelko sen kohtalosta ahdistavat. Jumalan luoma maa on hyvä.

Jaa somessa: