Basileus tarkoittaa hallitsijaa, kirjaimellisesti ’jalkaa’ (basis), jonka varassa ’kansa’ (laos) seisoo. Hallitsijoiden virka-asunnot olivat basilikoja (stoa basilikee), mistä tulee nimitys myös kirkkorakennukselle, joita ryhdyttiin rakentamaan 300-luvulla.

Näkyvien ja suurten valtiaiden rinnalla vaikuttaa pienempiä satraappeja, paikallisia virkamiehiä (basilikos tai basiliskos, Joh. 4:46:49). Valtakunta (basileia)on Raamatussa hyvin käytetty käsite. Kuningas Daavidin valtakuntaan liittyy vahvoja lupauksia (1. Aikak. 17:14). Salomonin rakennutti temppelin ja valtakunta kuvataan ylivertaisen loistavana (1. Kun. 10:20).

Danielin kirjassa (2:31-44) on patsasmetafora maallisesta valtakunnasta, jonka pää ja rinta ovat jalometalleja, mutta jalat ovat savijalat.

Uusi testamentti avaa aivan uudet kuvat taivasten valtakunnasta. Jeesus julisti taivasten valtakunnan tuloa ihmisten keskelle (Matt. 4:17). Johannes Kastaja oli sen airut (Matt. 11:12). Valtakunta on ihmistä varten, ja siksi se on ilosanoma ”maan hiljaisille” (Matt. 4:23).

Taivasten valtakunnan kriteerit ovat toisenlaiset kuin tärkeän uskonnollisuuden (Matt. 6:10) tai maallisen loiston. Taivasten valtakunta on lasten kaltaisille (Matt. 18:1-4) ja suurimpia ovat ne, jotka palvelevat (Luuk. 22:27).

Valtakuntaan luetaan sisään myös muukalaiset (Matt. 8:11). Valtakunta on pieni ja vaatimattomalta vaikuttava (Matt. 13:33), rikkaan on sinne vaikea tulla (Matt. 19:23) ja sen palkkausjärjestelmä (Matt. 20:1) tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Se rohkaisee moraalisesti ja uskonnollisesti alisuoriutuneita astumaan sisään (Matt. 21:31). Kaikkein jylhin kuva valtakunnasta on viimeisen tuomion yllättävyys (Matt. 25).

Jumalan valtakunta yllättää silläkin tavalla, ettei se ole ”täällä” tai ”tuolla”, vaan teidän keskellämme (Luuk. 17:21). Meidän keskellämme.

Jaa somessa: