Henkilö, jonka väitöksestä ja promootiosta on kulunut 50 vuotta, promovoidaan riemutohtoriksi. Valkolakkinsa 50 vuotta sitten saaneet ovat riemuylioppilaita ja 50 ikävuoden kohdalla moni juhlakalu joutuu huomionosoitusten kohteeksi. Riemuvuosi tunnetaan länsimaissa yleisemmin ’jubileena’.

Juutalaisille määrättyjen juhla-aikojen yhteydessä on myös määräys riemuvuodesta (3. Moos. 25:1-34). Sapattivuosi on joka seitsemäs vuosi ja silloin peltojen on annettava levätä. Vastaavasti seitsemän kertaa seitsemänvuoden jälkeen on vietettävä riemuvuotta (50. vuosi).

Silloin kertynyt omaisuus palautetaan omistajilleen ja orjiksi joutuneet vapautuvat. Häviäjät saavat takaisin sen minkä ovat menettäneet ja prosessi alkaa alusta. Kyseessä on yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden juhla. Tästä juhlasta ei ole pystytty pitämään kiinni.

Jubilee on hepreankielinen sana (יובל, yovel), jonka Hieronymus (347-420) näyttää ottaneen sellaisenaan kääntäessään Vanhaa testamenttia latinaksi (’anno iobelei’, Vulgata). Septuagintan kääntäjät olivat antaneet riemuvuodelle kreikankielisen vastineen, ’vapautuksen merkki’ (afeseoos seemasia, 3. Moos. 25).

Riemuvuosi esiintyy Uudessa testamentissa vain kohdassa (Luuk. 4:18-19), jossa Jeesus siteeraa Jesajan kirjaa (’kyrie dekton’, Jes. 61:2, todennäköisesti LXX:n pohjalta). Luukaskin kuvaa riemuvuoden sisältöä ’vapautusta’ tarkoittavalla afesis-sanalla. Muualla Uudessa testamentissa ’afesis’ on erityisesti syntien anteeksi antamista (mm. Matt. 26:28; Mark. 1:4; Luuk. 3:3; Ap.t. 3:38; Ef. 1:7).

Riemuvuosi on kuva evankeliumista. Se palauttaa ihmisarvon ja nostaa nurkkaan ajetun elämään. Kristus tulee köyhäksi ja Jumala tasaa omastaan kaiken ihmiselle. Yhteiskunnallisen hyvän etsiminen laajenee luottamukseksi, joka kantaa yli ajan rajan.

Kirkon virsikirjassa riemuvuodesta veisataan kolmessa virressä (59, 436, 440).

Jaa somessa: