Apostoli (apostolos) tarkoittaa yksinkertaisesti lähetettyä ja valtuutettua henkilöä. Siihen kytkeytyvät myös sanat ’lähettäminen’ ja ’käskyn antaminen’.

Jeesus sanoo olevansa Jumalan lähettämä. (Matt. 10:40; Joh. 5:36-40) Hän keräsi ympärilleen opetuslapsia, jotka saavat valtuutuksen. Heistä tulee apostoleja (Matt. 10:1). Apostolien määrä on 12 (Mark. 3:13-16; Matt.10) vaikka kuvauksia suuremmastakin määrästä on (Luuk. 10:1-17).

Kahdentoista apostolien joukko täydentää itseään arvalla (Ap.t. 1:26). Myös Paavali lukee itsensä Kristuksen asettamaksi apostoliksi (Room. 1:5; 2. Kor. 12:11-12). Apostoli-nimeä sovellettiin vain Jeesuksen ylösnousemuksen todistajiin, aikalaisiin.

Apostolien tehtävä on johtanut kirkon erityisen viran kehittymiseen (Ap.t. 6:2,4). Tehtävä siirtyy valtuutetulta valtuutettavalle kätten päälle panemisen välityksellä (1. Tim. 4:14; 2. Tim. 1:6) ja muodostaa apostolisen jatkuvuuden (successio apostolica).

Lähetetyn sanavartalo (stelloo) kätkee sisäänsä mielenkiintoisen liittymän sanaan ’puku’ tai ’vaippa’ (stolee, Mark. 12:38, 16:5). Jeesuksen mukaan fariseukset ”kulkevat mielellään pitkissä viitoissa [stolais] ja odottavat, että heitä tervehditään toreilla.” (Mark. 12:38)

Nykyään stolaksi kutsutaan liturgista ’kaulaliinaa’, joka muistuttaa Kristuksen ikeen kantamisen tehtävästä. Kreikaksi iestä tarkoittava sana on kuitenkin ’zukos’. Liturgisen vaipan esikuvana saattaa olla ensimmäinen evankeliumin julistaja, nuorukainen, joka valkoisissa vaatteissa (stoleen leukeen) sanoo Jeesuksen haudalle tuleville naisille: ”Hän on noussut kuolleista” (Mark. 16:6).

Pääsiäisen tapahtumat sisältävät lähettämisen ja tehtävän. Siihen ei kuulu hierarkiat eivätkä liturgiset vaatteet. Jeesus pesi opetuslastensa jalat ja sanoi: ”Jos minä — olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat.” (Joh. 13:14)

Jaa somessa: