Raamatussa ei ole ylösnousemukselle erikseen varattua sanaa.

Nousemista (anastasis) kuvaava verbi esiintyy muun muassa kertomuksessa (LXX, 1 Moos. 19:33,35), jossa Lootin tyttäret juottivat isänsä humalaan saadakseen hänen kanssaan jälkeläisiä. Vuoteesta nousemisen sana on ’anasteenai’. Toinenkin ’nouseminen’ on hieman kummallisessa yhteydessä: Raakel istuu isältään varastamiensa jumalienkuvien päällä eikä suostu nousemaan (anesteenai) satulasta vedoten naistenvaivoihin. Nousemista tarkoittavalla verbillä ei siis ollut mitään erityistä sädekehää päänsä päällä.

Ensimmäiseltä esikristilliseltä vuosisadalta peräisin olevassa 2. Makkabilaiskirjassa nousemisella (anastasis) tarkoitetaan kuolemasta ylösnousemista (7:14; 12:44). Kysymys kuolleiden ylösnousemisesta jakoi juutalaisia Jeesuksen aikana. Saddukeukset suhtautuivat siihen skeptisesti. He esittivät Jeesukselle visaisen ongelman (Luuk. 20:27-40): Jos ylösnousemus olisi, voisi se johtaa siihen, että taivaassa vaimolla olisi useita miehiä – mikä on mahdoton ajatus!

Kaikki Uuden testamentin kirjoitukset on kirjoitettu ylösnousemususkon näkökulmasta. Pääsiäisenä naiset olivat ylösnousemuksen ensimmäisiä todistajia. Opetuslasten hapuilu Emmauksen tiellä muuttui rohkeudeksi julistaa ylösnoussutta Kristusta (Luuk. 24).

Ylösnousemus on kristinuskon kulmakivi (1. Kor. 15:12-28) ja se koskee kaikkia ihmisiä. Sekä Kristuksen että kuolleiden ylösnousemus on sisällytetty myös kirkon uskontunnustuksiin.

Ylösnousemuksen päivästä, sunnuntaista, tuli seurakunnan kokoontumisen päivä. Anastasios ja Anastasia – ylösnousemukseen viittaavina niminä – ovat suosittuja kreikankielisessä maailmassa.

Kristuksen ylösnousemus on tehnyt arkisesta sanasta erityisen: `The ylösnousemuksen’.

”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” (Joh. 11:25)

Jaa somessa: